Blogi

Pidin yllä blogia näillä sivuilla ajalla 24.1.2008 - 16.1.2009. Kirjoitukset löytyvät alta. Nyt kutienkin Blogille pitää saada uusi koti ja se tulee olemaan keskustelupalstalla. HUOM! Blogia pääsevät lukemaan vain rekisteröityneet käyttäjät, joten jos haluat seurata kirjoituksiani, rekisteröidy ja kirjaudu sisään palstalle! Rekisteröimättömät tai sisäänkirjautumattomat käyttäjät eivät näe Blogia ollenkaan!!

-'-'-'-'-

16.1 Keväisiä ajatuksia  16.1.2009 15:35
Tänään on ollut tosi nätti päivä. Aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta koko aamupäivän ajan. Ihanaa. Ilmeisesti se sai ajattelemaan kevättä joka on tulossa (vaikkakin vielä pitkällä) ja sen mukana sitten tuo piha.. Murheengryynimme, savimaapiha joka on kuin mutalammikko heti kun on plusasteita.

Katselin että mitä sille voisi tehdä ja tein jonkinlaisen suunnitelmankin, vaikka onhan se jo ollut olemassa jonkin aikaa meikäläisen pään sisällä - ainakin kuva siitä minkälainen siitä pitäisi tulla loppujenlopuksi.

Yksi asia on tosin muuttunut matkanvarrella. Tajusin että on aivan turhaa edes kuvitella, että koirat saisivat mellastaa pitkin koko pihaa jos haluaa tuon savimaan saada jotenkin kasvamaan. Siksi ajatuksena olikin, että niille aidattaisiin tuosta koko pihasta puolet ja se päällystettäisiin sitten kivituhkalla tai vastaavalla materiaalilla eikä edes yrittäisi saada sinne mitään nurmikontynkää kasvamaan. Mulle kelpaa ihan mikä vaan, kunhan se ei ole tuota mutavelliä mitä nyt. Loput pihasta olisikin sitten nurmikkoa ja kukkapenkkiä sun muuta. Tuonnehan tehtiin jo syksyllä muutama kumpu johon olisi kiva istuttaa jotain nättiä perennaa tai vastaavaa.

Mutta hommia se vaatii ja paljon. Etupiha pitäisi tasottaa jollain karkeammalla murskeella kun siinä pidetään vaan autoja. Koirien alue pitäisi alustaa ja päällystää jollakin toisella murskeella sekä aidata se alue. Loput pihasta pitäisi alustaa multaseoksella ja istuttaa siihen nurmikko ja myöhemmin sitten kukat. Pisteenä iin päälle pitäisi rakentaa terassi. Sitten piha alkaisi olemaan valmis... Mutta ei siinä lähellekkään kaikki mitä pitäisi kevään ja kesän aikana saada valmiiksi..

*Vähintään* kattoremppa pitää tehdä, eli vanha tiilikate vaihtaa uuteen katteeseen. *Toivottavaa* olis sen lisäksi saada tää talo maalattua ja ikkunat huollettua ulkoa.

Jos noi kaikki saa tehtyä niin sitten pompin kyllä syksyllä riemusta. Jos sitä olis miljonääri, niin eihän siinä sitten mitään, mutta kun ei oo. Noh, katsotaan kuin käy :)

Tänään olis kuitenkin illalla tarkoitus mennä tekemään vähän töitä Hepun kanssa. Toimii samalla hyvänä treeninä sunnuntain näyttelyä varten. Lisää siitä myöhemmin..

-'-'-'-'-

 9.1 Osteopaattipäivä  9.1.2009 9:29
Tänään sitten olis tarkoitus käydä Annalla osteopaattisissa hoidoissa. Tällä kertaa kaikki koirat ovat mukana. Lindalta tarkistetaan onko pysynyt hyvänä, Heppu ja Dii on mukana vaan tsekattavana koska joskus mua vähän hirvittää kun ne juoksee täysillä toisiaan päin... Kokemusta on nimittäin siitä kun Heppu juoksee, hyppää ilmaan väistääkseen Diitä ja törmää suoraan mun kylkeen. Noin 70kg joka törmää parinkympin vauhdilla kylkiluihin ei tunnu hyvältä.. :-S
Tästä on nyt sellaiset pari viikkoa, ja edelleen sattuu kylkeen kun aivastaa tai yskii. Ellei se ala nyt häviämään, pitää varmaan mennä lekuriin tarkistuttamaan. Mutta Hirmuiset voimat on siis kyseessä, multa lähti ilmat pihalle ja liu'uin pitkin lunta muutaman metrin...
Sitten kun noi juoksentelee keskenään ne törmää usein vielä lujemmalla vauhdilla ja näkeehän sen välillä että jommalla kummalla on jostain kohti kipeetä. Yleensä toipuvat seuraavaan päivään mennessä, mutta silti mun mielestä on hyvä käydä tarkistuttamassa tasasin väliajoin.

Asiasta aivan toiseen, pakko hieman hehkuttaa.. Mulla on ollut auton sisätilalämppäri hukassa syksystä asti. Keväällä sen olen johonkin niin hyvään paikkaan jemmannut, että vieläkään ei ole löytynyt... Monesti on tullut kirottua sitä kun on niin saakelin kylmä ja manattua mielessä että vielä mä sen löydän. No eilen sitten kyllästyin ettimiseen ja palelemiseen ja pyysin Ollia käväsemään motonetissä matkalla kotiin töistä ja ostamaan uuden. Ja JES että oli mukavaa aamulla lähteä lämpimällä autolla liikkeelle! Vaikkakin ihan kiusaksi oli lyönyt plussan puolelle ulkolämpötilan heti kun mulla on jotain millä taistella kylmyyttä vastaan. Mutta ei se haittaa, mä oon vaan niin tyytyväinen siihen kun auto on lämmin kun aamulla lähden kotoota ja iltapäivällä töistä :) Elämän pieniä iloja ;)

Lauantaina olisi sitten tarkoitus mennä ekaa kertaa tämän vuoden puolella kentälle hommiin koirien kanssa. Saa nähdä yrittääkö Dii taasen lähteä mukaan häätöön... Viimeksi sain aika hyvin kiellettyä kyllä, mutta en ole ollenkaan niin varma että se on niin hyvin mennyt perille ettei yrittäisi uudelleen nyt.

Ensi viikko onkin sitten reissaamista.. Tiistaina pitäisi mennä Jyväskylään ja sunnuntaina onkin jo Lahden ryhmänäyttely! Hitsi kun aika menee nopsaan joskus. Aina tuntuu että noi päivät tulee jotenkin puun takaa, vaikka valmistautuakkin pitäisi. Näyttelyä edeltävä päivä menee varmaan taas siihen kun yritän pakata kaikki tärkeät tavarat mukaan, leikkaan kynnet, pesen turkit jne. Ja sitten aamulla huomaan, että KAS! Molemmat koirat ovat yltä päältä ravassa riehuttuaan pihalla, mitään mitä tarvitsen ei ole pakattu mukaan ja niin eespäin :D Tämä olisi niiiiiin tyypillinen scenario :P Mutta noh, katsotaan miten menee tällä kertaa ;)

Riikka Lahti Re: 9.1 Osteopaattipäivä  9.1.2009 20:17
Noniin.. Nyt on käyty osteopaatilla ja loistavia olivat uutiset! Linda on paremmassa kunnossa nyt kun mitä se oli kun ensimmäisen kerran käytiin Annanluona hoidossa! Eli toisin sanoen Linda on nyt paremmassa kunnossa kun mitä se on ollut pariin vuoteen.

Diillä oli lievää jäykkyyttä niskassa, mutta ei mitään vaarallista ja Hepulla ei ollut mitään taaskaan. Diinkin jäykkyys on todennäköisesti jotain hyvinkin tilapäistä, vähän samaan malliin kun jos itse on nukkunut huonossa asennossa ja on niska jäykkänä seuraavana päivänä.

Kaikenkaikkiaan kaikki on siis aivan loistavasti! Vielä kun nuo akat tulisivat toimeen keskenään niin asiat olisivat todella hyvin..

-'-'-'-'-'-

 1.1.2009 Uusi vuosi, uudet kujeet  1.1.2009 11:33
Uupouusi vuosi lähti käyntiin kerrassaan kauniilla aamuauringolla täällä Vihdissä.

Meillä uusivuosi meni rauhallisesti kotosalla, ajelulla vaan käytiin illan mittaan. Linda ja Dii eivät tunnetusti välitä raketeista tuon taivaallista, eikä juuri Heppukaan, mutta siinä vaiheessa kun iso raketti räjähti suoraan pihamme yläpuolella kun olimme ulkona, alkoi herraa hieman hirvittämään ja halusi sisälle. Sisälle kun päästiin ei kuitenkaan ollut enää mitään hätää, vaan kävi rauhallisesti sohvalle nukkumaan ja siinäpä se ilta melkein Hepulla menikin :) Edes kahdentoista pahimmat räjähdykset eivät poikaa hetkauttaneet, niinkuin ei näitä rouviakaan millään lailla.

Olen niin monesti miettinyt niitä lukuisia koiria jotka pelkäävät ilotulitteita. Jotkut niistä ovat yksinkertaisesti oppineet tavan, eli hermot riittäisi kyllä, mutta omistaja on pennusta pitäen reagoinut raketteihin niin voimakkaasti että koira on vakuuttunut niiden olevan vaarallisia.. Mutta sitten on niitäkin jotka ovat paukkuarkoja ihan omien hermojensa vuoksi.

Oli syy kumpi tahansa, saatan vain kuvitella sen tuskan jonka omistaja koiransa kanssa joutuu joka uusi vuosi kokemaan. Onneksi se on kuitenkin vain kerran vuodessa, vaikka riittäähän sitä pauketta jo viikkoa ennen aattoa ja määrittelemättömän ajan sen jälkeen kun raketteja vielä on jäljellä jollakin.

Niin! Ja on tälle alkavalle vuodelle jotain muutakin.. Tulimme siis Pohjanmaalta takaisin ennakoitua aiemmin ja kun molemmat olemme vapaalla Ollin kanssa, päätimme tehdä vähän remppaa. Nimittäin vessa on saanut täysin uuden ilmeen :) Vielä on jäljellä aika paljon hommaa, mutta suurimmat on jo tehty. Katto maalattu, lattia laatoitettu, yksi seinä maalattu, allaskaapin runko rakennettu ja allas vesiputkineen, hanoineen ja viemäreineen asennettu paikoilleen. Vielä pitäisi siis viimeistellä allaskaappi, laatoittaa altaan takaa seinä ja maalata loput seinät. Sitten kaikki onkin loppusilausta vaille valmista, eli vielä pitäisi laittaa pari hyllyä, peili ja uusi valaisin. Tai oikeastaan katkaisijan paikkaa vaihdetaan hieman ja valaisimia tulee kaksi yhden sijaan.

Yritän napata muutaman kuvan remppakuvien jatkoksi tuonne albumiin. Vanhasta, täysin remontoimattomasta WC:stä minulla ei ole kuvia, enkä kyllä niitä edes haluaisi. Sen verran kaamean näköinen oli tuo ennen remppaa :-/

Mutta nyt siis jatkamaan tuota urakkaa! Hyvää uutta vuotta kaikille!

-'-'-'-'-'-

19.12 Loma!  19.12.2008 10:33
MAHTAVAA! Pian on työpäivä ohi ja sitten onkin parin viikon LOMA.

Eilen kävi ystävälleni aika tyhmästi. Oli aamulenkillä koiransa kanssa kaikessa rauhassa kun naapurin hyökkäävyydestään tunnettu koira tuli vapaana kohti. Oli yrittänyt koiraa häätää, mutta se ei ollut pystähtynyt, vaan tullut päälle. ONNEKSI ystäväni koira on rautahermoisin jonka olen tavannut. Se oli vaan ottanut hyökkäävää koiraa kaulasta kiinni ja selättänyt. Se EI ollut purrut, ei edes ärissyt hyökkääjälle, vaan tyynen rauhallisesti pitänyt sitä kaulasta selätettynä aloillaan.
Tämä ei monen mielestä varmaan kuulostaa juuri miltään, mutta se, että koira pysyy NOIN tyynenä kun toinen koira on hyökkäämässä täysillä on TODELLA harvinaista. Yleensä se jonka päälle hyökätään, tekee vähintäänkin haavoja sille joka hyökkää jos vaan saa sen tehtyä. Tässä tapauksessa hyökkääjä oli bordercollie ja hyökättävä tanskandoggi. Doggi olisi siis helposti pystynyt vaikka tappamaan collien kokonsa ja voimiensa puolesta, mutta päättikin tehdä täysin toisin... Hermojensa ja luonteensa puolesta aivan täydellinen koira tämä doggi-yksilö!

Mutta eipä tässä kaikki... Molemmat olivat menneet omille teilleen katsomaan miten koirien oli käynyt. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun tämä collie on hyökännyt jonkun päälle, oli jo toinen kerta kun on yrittänyt ystäväni päälle ja aina vaan tämä sama ihminen pitää koiraansa vapaana. Noh, ystäväni oli ilmoittanut naapurilleen, että mene kouluttajalle tai teen rikosilmoituksen. Tarkoituksena siis että tämä henkilö saisi koiransa hallintaan (hänellä on kolme koiraa...). Hän oli jopa kertonut hyvän kouluttajan yhteystiedot.

Mitä naapuri sitten tekee? No hän kyllä soitti kouluttajalle, mutta sanoi että hän voi kyllä maksaa YSTÄVÄLLENI TUNTEJA?!?! Siis HALOO! Jos HÄNEN koira hyökkää ystäväni koiran kimppuun, miten hän sen sitten saa väännettyä niin että ystäväni tarvitsee kouluttajalta tunteja, mutta hän ei? Ihmiset ovat kovin kummallisia. Koirat sentään toimivat jollakin logiikalla....
Ja vielä se, että tämä henkilö EI ollut soittanut ystävälleni, vaan kouluttajalle kertoakseen tämän. Tosin kouluttajalle hän ei ollut kertonut koko totuutta, vaan ainoastaan että heidän koirat ottivat yhteen.

Kaikenlaista sitä kuulee ja näkee ennenkuin vanhaksi tulee..

ONNEKSI kuitenkin tämä ystäväni koira on sen verran hyvähermoinen ja kova yksilö, ettei tuo hyökkäys vaikuttanut siihen juuri mitenkään. Lenillä se käveli kuten aina ennenkin. Enemmänkin tuo tapahtuma taisi järkyttää ystävääni ja raastaa hänen hermojaan. Pohdittiinkin, että suostuisikohan se naapuri maksamaan mielummin sitten psykiatrilla käynnit niin että ystäväni saa hermonsa kuntoon, heh :D

Meillä kotona ei ole tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Rauhallista meininkiä ilman mitään sen kummempia jekkuja koirilta. Joskus tuntuu että on liiankin rauhallista, vähän niinkuin tyyni ennen myrskyä ;) Tosin JOS hirstoria toistaa itseään, on odotettavissa lääkärireissu kun olemme Kannuksessa. Jostain syystä siellä on JOKA KERTA on saattunut jonkinlainen haaveri jollekkin koiralle niin että lääkäriä on tarvittu. Kerran oli Dii joka loikki lumessa jossa oli kukkakeppi jäänyt pystyyn niin että kylkeen tuli kunnon vekki joka vaati tikit. Seuraavalla kerralla Jojo ja Dii tappelivat niin että Jojolla oli kunnon vekki päässä joka myös tarvitsi tikit. Viimeksi Hepulla oli tassu turvoksissa, ensin ei varannut sille ollenkaan ja sitten nilkutti monta päivää niin että piti käydä kuvauttamassa, vaikka ei sieltä mitään löytynyt. Eli mitähän tämän reissun aikana tapahtuu?
Potentiaalia vaikka mille kutienkin on kun kaksitoista ihmistä ja kuusi koiraa majailee saman katon alla, heh.. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

-'-'-'-'-'-

15.12 Ruokinnasta lisää  15.12.2008 13:06
Viimeiset päivät olen jatkanut tätä koirien ruokinnan loputonta opiskelua lukemalla useamman uden kirjan ja tutkimalla eri internetlähteitä.
Valitettavan moni kirja jonka olen ostanut, oli sellainen että 10 ensimmäisen sivun jälkeen pystyi jo toteamaan, ettei tämä kirja ole minulle. Mm. sellainen kirja jossa kiven kovaa väitettiin ettei koira ole lihansyöjä..

Niistä kirjoista jotka päätin lukea loppuun saakka en valitettavasti ole löytänyt mitään uutta tietoa. Sinällänsä hyvä asia :) Ai mitenkö niin? No siten, että jos useampi asiantuntija eri puolilta maailmaa on tullut samaan lopputulokseen, kokeilleet ja tutkineet tuloksia eri tahoilla, eivät tiedot voi olla ihan huuhaata tai kovin vääriä.

Tämän lisäksi olen tutkinut omia koiriani. Lindahan aloitti täysin gluteenittoman ruokavalion joka oli aika hankala ylläpitää niin kauan kun muut saivat edes sillon tällön nappuloita. Linda on nimittäin erittäin taitava imuri joka nuuskii jokaikisen nurkan läpi ja löytää varmasti jokaisen nappulan puolikkaankin jos sellaisia on lattialle tippunut. Tästä syystä päätin, että olkoon! Syötän kaikille pelkästään raakaa ja tutkailen sitten kaikkia, sekä vaivaista vanhusta, elämänsä kunnossa olevaa atleettia ja junnua joka edelleen muovailee kehoaan.

Viitisen päivää olen siis tarkkaillut koiriani nyt. Jonkun mielestä se ei ole kovin pitkä aika, eikä se tieteellisiin tutkimuksiin verrattuna olekkaan aika eikä mikään. SILTI näen eron. Suurin ero näkyy Diissä. Tyttö on normaalisti todella aktiivinen ja kaipaa paljon liikuntaa jota se myös saa. Silti huomaan että pelkkä liikunta ei riitä vaan aivojumppaa tarvitaan myös jotta tyttö illalla köllöttäisi tyytyväisenä. Nyt kun tyttö on saanut joka päivä SUUREN lihaluukimpaleen (Esim kokonaisen possun selkärangan), riittää pelkkä liikunta. Luissa näyttää olevan riittävästi "aivojumppaa" tai ainakin sellaista aktiviteettia että tyttö saa purettua itsensä.

Seuraavaksi suurimman eron huomaan Lindassa, joka vaikuttaa pirteämmältä ja liikkuukin hieman paremmin. Sitä en vielä mene kuuluttamaan, että onko tuohon liikkumiseen vaikuttanut ruokavalio vai se, ettei ulkona ole ollut liukasta, kylmää jne. Vai kenties se, että kävimme osteopaatilla hiljattain, koska ainahan Linda on ollut paremmassa kunnossa vähän aikaa sen jälkeen kun osteopaatilla ollaan käyty. Eli MIKÄ on vaikutanut, se on epäselvää, mutta jokin on vaikuttanut. Jään siis seuraamaan tilannetta Linda osalta.

Heppuherra sitten? Se on niin rento jätkä muutenkin, että siitä on välillä vaikea nähdä vaikuttaako tuollainen asia siihen merkittävästi. Toisaalta se on myös koko ikänsä saanut ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän raakaravintoa. Senverran kuitenkin on selvää; Heppu RAKASTAA suuria lihaluukinpaleita. Sen näkee kuinka se nauttii niiden repimisestä ja järsimisestä.

Mikä sitten on muuttunut? Enkö ole ihan saman lailla ennen syöttänyt raakaravintoa koirilleni? Kyllä olen, mutta yksi asia on ollut erilainen näiden päivien ajan: Olen hankkinut suurempia ja vaihtelevampia lihaisia luita. Ennen keskityin syöttämään mahdollisimman tasapainoisesti eri ravintoaineita ja päädyin monesti jauhettuihin lihoihin, sisäelimiin ja kaloihin. Lihaisia luita syötin kyllä, mutta ne koostuivat enemmän kanansiivistä, kuutioiksi sahatuista rustoluista, katkotuista kylkiluista, selkäranganpätkistä jne. Eli kaikki oli laitettu aika pieniin osiin. Sillon koirien on ihan erilaista syödä näitä luuaterioita. Puhumattakaan jauhetuista lihaluumassoista tms.

Tein nyt siis niin, että kävimme Murren murkinassa hakemassa juuri ja juuri riittävästi raakaravintoa siihen saakka kunnes lauantaina lähdemme Pohjanmaalle. Valkkasin suurimmat lihaluukimpaleet joita löysin. Joukossa oli mm. kylkipaloja, rintalastoja sun muita surempia palasia. Pakkasessa oli entuudestaan muutama kokonainen possun selkäranka ja sekalainen lajitelma suuria ja pienempiä luita. Kuitenkin olen näiden päivien ajan valinnut siis kaikki suurimmat luut mitä löysin ja antanut niitä. Eron koirista näkee kuten yllä kuvailin. Sillä näyttää siis olevan suuri merkitys, että koira nimenomaan saa REPIÄ JA JYRSIÄ, eli itse paloitella kimpaleensa kunnolla. Hommaa helpottaa huomattavasti se jos kimpale on niin iso että sen saa nätisti tassujen väliin sen ihmeempiä sovittelematta (esim. parista nikamasta koostuva selkäranganpätkä on vähän lyhyt jotta dogi saisi sen mutkattomasti tassujensa väliin samalla kun kimpaletta jyystää).

Harmittaa vaan siinä mielessä, että nyt dogeille tulee taas "nappulakausi" kun olemme pohjanmaalla reilu pari viikkoa. En millään saa mukaan niin paljon sapuskaa (saatika missä säilyttäisin sen sitten perillä...?) kun mitä nuo tarvitsisi. Lindan pidän raakaravinnolla jotta tutkimus saadaan vietyä kunnialla loppuun, mutta se tarkoittaa sitä, että Linda syö sitten K-kaupasta ostettua kananfilettä, jauhelihaa, naudanpihviä jne. ONNEKSI Linda ei syö paljon :) Tulee nimittäin TODELLA kalliiksi kun tuollaisilla tuotteilla joutuu syöttämään. Lisäksi luita on hankalampi keksiä mistään. Ihmisille tarkoitetuissa tuotteissa kun ei luita juuri ole...

-'-'-'-'-'-

10.12 Ruokavalio  10.12.2008 10:02
Eilen kävimme Lindan kanssa osteopatiassa ja dogien kanssa kentällä tekemässä vähän töitä.

Osteopaatillamme oli tiedossaan uutta tutkimustietoa koirien aineenvaihdunnasta. Esimerkiksi Lindalla on sellainen vaiva lihaksistossa, että vaikka se kuinka olisi riehumatta ja kuinka saisi hoitoa tasaisin väliajoin, sen lihakset menevät aina vaan uudelleen jumiin. Ne eivät pysy kuukautta kauempaa hyvänä ja tämä on kohtalaisen yleistä. Siksi oli alettu epäilemään, että aineenvaihdunnalla voisi olla tekemistä asian kanssa ja niin osteopaatti oli päättänyt itse aloittaa tutkimuksen omien asiakkaidenska keskuudessa. Nyt siis Linda on kolmen kuukauden mittaisella jaksolla täysin ilman gluteenia, joka tietysti tarkoittaa sitä, että ruokavalio on lihaa, luita ja tiettyjä kasviksia eikä vahingossakaan mitään muuta. Esimerkiksi yllättävän moni ravintolistä/vitamiinivalmiste sisältää gluteenia.
Tämä gluteeniton ruokavalio saattaa kuulostaa todella hämärältä ennenkuin on saanut kuulla syyn siihen. En kutienkaan ajatellut sitä vielä kertoa ennenkuin nähdään hieman tuloksia, eli ensi vuoden alussa ollaan viisaampia tuon suhteen :)

Tuon eilisen innoittamana aloitin uudelleen lukemaan kirjaa joka on minulla ollut nyt puolisen vuotta kesken: Food pets die for by Ann N. Martin. Aikasta hyvä kirja joka kertoo rankkoja faktoja teollisesti valmistetusta koiranruoasta. Melkeen tulee paha olo välillä kun noita juttuja lukee, koska osittain se muutaman mutkan kautta koskee myös ihmisravintoa. Se mikä tuossa kirjassa vielä on hyvä on se, että väitteet eivät jää pelkiksi väitteiksi, vaan ovat tutkittuja ja todistettuja asioita. Eli ei ole ainoastaan kirjailijan henkkoht mututuntumasta kyse! Loistavaa että joku on jaksanut moisen teoksen kirjoittaa.

Dogit taasen tosiaan pääsivät eilen töihin... Hyvin siellä meni muutoin, mutta dii yritti taasen kerran lähteä mukaan häätöön :-/ Hitsi mikä jästipää. Noh, minulla oli Sina auttamassa joten sain sitten komennettua Diitä siinä samalla joten ensi kerralla neiti saattaapi käyttäytyä paremmin :) Heppu sen sijaan oli ihan mukavasti siellä. Sillä vaan on tuota nuoruuden intoa niin paljon, että paikallaan on vaikea pysyä. Koko ajan pitäisi olla menossa johonkin suuntaan moikkailemaan ja tutkailemaan.. Mutta se on vielä nuori :) Kyllä se siitä sitten alkaapi rauhoittumaan.

Itse odottelen oikeastaan vaan sitä, että pääsisin lomailemaan :) Nyt joulun tienoolla on pyhiä ja niiden väliin olen ottanut vapaapäiviä joten tuleepi parin viikon loma yhteensä :) Ihanaa. Pääsee pitkästä aikaa ottamaan ihan iisisti ja vaan öllöttämään. Vaikka en mä kumminkaan pysty kahta viikkoa vaan öllöttää... Mutta ei tarvitse konttorille mennä ahertamaan ja se on varmaan yksi pääasioista :D

-'-'-'-'-'-

5.12 Woihan wiikko  5.12.2008 11:06
Tämä alkaa olemaan kaikessa surkuhupaisuudessaan jo Wiikkojen Wiikko!

Edellisten päivien tapahtumat ovat ottaneet TODELLA koville, paljon enemmän kun mitä koskaan osasin edes kuvitella. Olen siis oppinut itsestäni jotain uutta. Mutta tämä aamuyö/aamu kyllä nyt kruunasi tämän viikon: Ensinnäkin, koska olen IT-alalla minulle osuu päivystysvuoro säännöllisen epäsäännöllisesti. Tuo vuoro on 24/7 eli 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivän ajan jokainen IT-ongelmaan liittyvä puhelu Suomen toimipisteistämme tulee minulle. Tänä yönä järjestelmiimme tehtiin suuria päivityksiä ja olimme sopineet kollegani kanssa, että hän ottaa päivystyspuhelut itselleen sen ajan kun on toimistolla hommissa, eli käytännössä koko yön... Noh, eiköhän meikäläisen puhelin ala pirisemään neljältä aamulla, että "Ei nää järjestelmät kyllä ton päivityksen jälkeen vaan toimi, ei oo toiminu yli tuntiin vaikka olis pitänyt..." Pyysin soittajaa soittamaan kollegalleni suoraan ja niin hän teki. Juuri kun olin nukahtamassa uudelleen, puhelimeni soi toisen kerran ja taas sama stoori vaan että eri paikkakunnalta....
Tässä vaiheessa nousin ylös, menin koneelleni ja soitin kollegalleni, että mitä hittoa... Hän sitten selitteli jotain, että ei tiennyt mistä päivystyspuhelut siirretään (vaikka hänen TODELLA pitäisi jo tässä vaiheessa tietää) ja että oli kyllä laittanut mailia kaikille, että soittavat suoraan hänelle... AAAARGH! Kaikkihan sen tietää, että etenkään yövuorolaiset eivät koko ajan lue sähköpostejansa, eikä ketään koskaan tulisi ohjata soittamaan suoraan jollekkin, vaan AINA päivystysnumeroon..

Neuvoin miten puhelut saa siirrettyä ja menin takaisin nukkumaan ja juuri kun olin saamassa unta... RRRRRIIINGGGGG! Taas soi puhelin ja samasta asiasta....

Sen jälkeen en enää juuri unta saanutkaan kun suututti niin paljon.

Kun herätyskello soi, nousin ylös laitoin koirat pihalle ja istahdin juomaan aamukahvit kuten normaalisti. Kaikki oli ok, kunnes piti lähteä töihin. Tarkemmin sanottuna kunnes piti mennä autoon...

KAS VAIN! Ovet jäässä! Keskuslukitus avasi lukot mutta laittoi aina heti takaisin lukkoon niin kauan kun kauho-ohjain toimi (kolmisen kertaa) jonka jälkeen se lakkasi toimimasta kokonaan. Lukko on ollut rikki jo herran ties kuinka kauan niin että jos yrittää auton ovea avata lukosta, se pyörii vaan ympäri.

Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo kohtalaisen kihisevä olo. No eipä siinä muu auttanut kun soittaa töihin ja sanoa, että minä teen nyt etänä tänään töitä kun en pääse autooni sisälle. Hienoa.

Vielä hienompaa on se, että Olli tulee kotiin vasta 18 jälkeen tänään ja huomenna on PYHÄ! Eli en pääse mihinkään edes kysymään josko tuon avaimen (tai pikemminkin kauko-ohjaimen) saisi korjattua. Eli miten käy maanantaina?... Saanko tuon infernaalisen pienen piirilevyn toimimaan vai en? Auttaako patterin vaihto? Vaikka se on vaihdettu viimeksi kuukausi sitten... Elämme jännittäviä aikoja, heh...

Kunpa pääsisi jo lomalle....

-'-'-'-'-

 4.12 Pilvenreunalla  4.12.2008 11:42
Tänään koira josta eilen kirjoitin lähti pilvenreunalle autuammille maille. Vaikka kuinka tiedän, ettei se olisi tässä maailmassa enää pärjännyt, se saa mieleni niin tavattoman surulliseksi. Jossittelu on yksi ihmisen pahimmista tavoista.

Mieleen tulee koko ajan se, JOS tuo veijari olisi kasvatettu eri tavalla, JOS ongelmiin olisi haettu apua aiemmin, JOS sitä ja JOS tätä. Yksi asia sentään on selvä, eikä siitä tarvitse jossitella: Tuota koiraa ei enää olisi pystynyt korjaamaan.

Harmillista on myös se, miksi aina käy niin, että tännekkin tulee kirjoitettua lähinnä vain onnettomasti päättyneistä tarinoista. Pitäisi alkaa kirjottelemaan enemmän onnellisista tapauksista! Niitä on onneksi enemmän kun onnettomasti päättyneitä.

Omat koirat ovat onneksi lohduttamassa. Olen monesti miettinyt kuinka onnettomasti Diin kanssa olisi käynyt, mikäli en itse olisi apua hakenut.. Itsellänikin meni tavattoman pitkään ennenkun myönsin tarvitsevani apua, mutta onneksi apua haettiin ennenkuin oli liian myöhäistä. Muuten tuo neiti olisi varmasti kokenut jo saman kohtalon...

Se on kuitenkin loppupeleissä niin pienistä asioista kiinni... Ihmisen tarvitsee vain kääntää omaa ajatusmalliaan hieman ja alkaa ajattelemaan koiran logiikalla, niin asiat selviävät kyllä. Koirat eivät elä demokratiassa eivätkä ne noudata "pehmeitä arvoja". Se ei tarkoita sitä, että pentu pitäisi opettaa pieksemällä tai muuten rääkkäämällä, mutta se todellakin tarkoittaa sitä, että ihmisen on toimittava koiran logiikalla ainakin osittain... Koirat eivät osaa asettaa itseään ihmisen "kenkiin" mutta ihmiset osaavat asettua koiran "tassuihin", joten mielestäni se on jokaisen ihmisen velvollisuus sillon myös tehdä näin. Koirahan ei pysty omistajaansa ja elinympäristöään valitsemaan, mutta ihminen voi valita koiransa ja ympäristön johon hän tietyn koiran laittaa. Tässä toinen syy miksi ihmisen on pidettävä huolta siitä, että hän hankkii itselleen ja ympäristölleen sopivan laisen koiran. Toivoisin ennen kaikkea että kasvattajat ymmärtäisivät alkaa käyttämään enemmän pentutestejä, jotta tietäisivät millaisen luonteen myytävällä pennulla on ja siten pystyisivät edes hieman uumoilemaan sopiiko ko. pentu ko. omistajalle.

-'-'-'-'-'-

3.12 Surkutus....  3.12.2008 22:08
Voi tavaton kun on surullinen olo :(

Hyvät ihmiset, kun otatte koiran, KASVATTAKAA se. ÄLKÄÄ antako sen alkaa isottelemaan ja valitkaa oman luonteenne mukainen yksilö - ei liian kova eikä liian pehmeä omaan luonteeseenne verrattuna. Muuten tulee itku, joskus pitkästä, välillä hieman lyhyemmästäkin ilosta...

Sain kotikoulutukseen koiran, pienehkön keskikokoisen (en tässä viitsi kertoa rotua, nimeä jne.) koska se oli jo muutaman kerran vaihtanut kotia ensin näykkimisen, sen jälkeen puremisen vuoksi.

Koira oli testattu ja testin mukaan todettu ettei koiran päässä ole vikaa, vaan se on ainoastaan kasvanut kieroon.

Meille saapuessaan koiran luonne selvisi hyvin äkkiä koska käyttäydyn koiriani kohtaan tavallaan alentavasti, olenhan sentään niiden alfa. Tämä tietysti provosoi tuollasita mahtavan egon omaavaa koiraa joka hyvin äkkiä yritti alkaa murisemaan ja käyttämään hampaitani minuun. Minä annoin samalla mitalla ja vähän vahvemmin takaisin tietysti, mutta tämä veijaripa ei anna periksi, vaan hyökkää yhä uudelleen ja uudelleen. Synnynnäinen alfa siis... Koiralaumassa se joko pääsisi johtajaksi tai heittäisi veivinsä... Ihmisten maailmassa kun vaan käy aina niin, että koira heittää veivinsä jos alkaa hampaitaan käyttämään.

Valitettavasti jouduin siis kasvattajalle ja omistajalle kertomaan, että tästä kiorasta ei saa "yhteiskuntakelpoista" vaikka se ns. tervepäinen onkin. Se on niin kova, että ei tule antamaan periksi koskaan. Vien koiran siis huomenna viimeiselle matkalleen :(

Toivottavasti tästä ne jotka tämän lukevat, ymmärtävät KASVATTAA Koiransa jottei tällaista pääse syntymään... Ja ennen kaikkea, valitkaa se yksilö oman luonteenne mukaan.

-'-'-'-'-'-'-'-

26.11 Heppu 1v!  26.11.2008 19:50
Puuh.. Tänään on tullut puuhailtua sitten oikeen olan takaa... Ensin rutkasti lumitöitä, sitten tuli useampi kuutiollinen puita ja sitten kävin saunassa.. Ja nyt on ihan naatti..

Ensinnäkin sätin itteäni siitä, etten tehny noita lumitöitä aiemmin ku vasta nyt ku lumi alkaa sulaa niin sehän on kaksin verroin raskaampaa.. Noh, itteensä saa syyttää. Sitten tuo useampi kuutiollinen puita.. Se oli kyllä PETTYMYS. Määrämittaisia ja kuivia piti olla. Joopa.. No "määrämitta" 33cm oli kaikkea 15-40 cm välillä. Kuivia noi ei todellakaan olleet ja vielä tosi huonosti pilkottu, eli löytyy kaikkea puolesta pöllistä sellaseen normaalin klapiin. Eli EN SUOSITTELE kyllä kellekkään tuota firmaa joka on siis www.polttopuuta.net ja firman oikea nimi on siis Markkinarakenne Oy Nummelasta.

Koiruudet sen sijaan on täynnä virtaa ja ovatkin saaneet Hepun synttäreiden kunniaksi telmiä oikein pitkään ja hartaasti pihalla ja tietty synttäriherkkujakin saivat.

Lindalle tuo Back on track loimi on tehonnu todella hyvin, kun neiti on virkeämpi kun aikoihin. Ei se näytä juurikaan paremmin kävelevän valitettavasti, mutat ilmeisesti on reippaasti parempi olla kun on olemukseltaan tavattoman paljon virkeämpi ja sen on huomannut muutkin kun minä ja Olli vaikka eivät edes ole tienneet että Linda on käyttänyt tuota loimea.

Mutta juuh.. Jässikkä on siis tänään päivälleen 1-vuotias.... Eli siitä on kohta vuosi kun se pieni nyytti tuotiin kotiin.. Nykyään Hepun pää taitaa olla jopa suurempi kun mitä koko koira oli meille tullessaan :D Niin se aika rientää..

-'-'-'-'-'-

 21.11 LUNTA  21.11.2008 13:20
Voi AUTUUS! Nyt on pakkasta ja lunta! Aivan IHANAA kun on valoisampaa ja ennen kaikkea kun piha on jäässä niin ettei koirien mukana kulkeudu monta kertaa päivässä kuraa sisään. Aivan ihanaa kaikin puolin... Nyt vaan toivotaan että se pysyy tällaisena :)

Sain uuden back on track loimen, suuremman joka on juuri passelin kokoinen Lindalle. Sitä on nyt muutaman päivän käytetty ja se näyttääpi toimivan... Ja sen perustelen seuraavalla tavalla:
A) Linda tykkää pitää tuota loimea (jopa sisällä vaikka on aika paksu) koska ei ole kertaakaan yrittänyt repiä sitä pois, toisin kun esim. ulkoilumanttelia, jota ryhtyi repimään oitis kun sellaisen Lindalle laitoin joskus.
B) Linda kävelee paremmin. Se ei edelleenkään kävele HYVIN mutta PAREMMIN ja
C) on saanut puhtiansa osittain takaisin. Muutama päivä taaksepäin se ei sanonut mitään vaikka nämä nuoremmat sitä tönivät, juoksivat pihalla niin läheltä ohi että melkein tulivat päälle jne. Tänään Linda kyllä ilmoitti heti (komensi) noita muita jos juoksivat liian läheltä.

Mutta tämä on siis ihan muutaman päivän käytön jälkeen. Aluksihan tuota loimea ei saa pitää päällä kun maks. 4 tuntia per päivä. Siinä ollaankin toistaiseksi pysytty. Ensi viikolla aikaa voi pidentää. Katsotaan sitten muuttaako se vaikutusta suuntaan tai toiseen

-'-'-'-'-'-

17.11 Back on track  17.11.2008 18:58
Tänään sain vihdoinkin Lindalle tuon back on track takin.. Ja PETTYMYS! Se oli aivan liian pieni!! Hitto sentään.. Joudun sen siis vaihtamaan ja taas kestää ennenkun saan uuden.

Jos joku ei tiedä mikä on bakc on track takki on, siitä voi lukea lisää osoitteessa http://www.backontrack.nu/index.php (on myös suomeksi nuo tekstit). Lyhyesti kerrottuna se on kumminkin sellanen takki joka helpottaa lihasjännitystä ja edesauttaa lihaksiston hyvinvointia.

Monet ovat tuotetta kehuneet ja monen tutun koira on siitä saanut apua, niin katsotaan nyt miten Lindalle sitten tehoaa :)

Huomenna nuo doggiloiset saavat omat takkinsa. Ne tosin eivät kyllä ole mitään hoitavia takkeja, vaan ihan ulkoilutakit saavat, pakkasten ja eritoten sateiden varalle. Kentällä monesti kun joutuvat paikallaan seisoskelemaan niin kylmähän siinä tulee jollei ole sateenpitävää vaatetusta.

Sen lisäksi tilauksessa oli mukana erinäisiä joululahjoja ;D Ja tietysti koissuille sapuskaa.

Niin, ja huomenna olisi tarkoitus mennä kentällekkin illalla. Saapi nähdä miten nämä meidän tirpanat taas käyttäytyvät. Viimeksi Dii oli ihan nätisti mutta Heppu kyllä yritti venyttää meikäläisen pinnaa ja koetella kärsivällisyyttäni aika lailla... Mutta sellaisiahan noi teinit ovat ;)

-'-'-'-'-'-

12.11 pitkästä aikaa  12.11.2008 12:22
Oho... Huomasin että siitä onkin aikaa kun viimeksi tänne kuulumisia kirjoittelin :-/ Noh, tekemistäkin on kyllä riittänyt edelleen. Lähinnä nyt on työasiat vieneet ajan kun on ollut työreissua sun muuta sen sellaista ja viimeisen viikon olen ollut ihan järkyttävässä flunssassa. Nyt vasta alkaa helpottamaan.

Kaikenmaailman kommelluksiakin on matkanvarrella sattunut.. Ensinnäkin Linda oli Kaijalla hoidossa muutaman viikon ja Kaijan mukana Kannuksessakin viikon verran. Linda oli melkein kun uusi koira kun sieltä tuli lomailemasta :) Ilo oli nähdä että Linda oli viihtynyt niin hyvin. Kotiin paluu sujui kohtalaisen ongelmitta, mutta huomasi että Linda oli ollut hieman liian pitkään poissa muusta laumasta kun eivät ihan avosylin ottaneetkaan enää Lindaa vastaan vaan suhtautuivat hieman kuten vieraaseen koiraan.

Muutama päivä menikin sillä meiningillä, kunnes Linda ja Dii ottivat yhteen. Lattialla oli Diin luu ja Linda oli menossa Ollin luo ja käveli epähuomiossaan luun yli (Dii makasi siis hieman kauempana) ja siitä se sitten lähti. Dii hyökkäsi Lindan niskaan kiinni.
Huusin tietysti että PERKELE NYT LOPPU! Mutta sillä ei ollut vaikutusta. Noh, sitten Olli nappasi kiinni Diin niskasta, mutta Dii ei edelleenkään suostunut päästämään Lindan niskasta irti, vaikkakin oli lopettanut jo ravistelut. Otin Diin leuoista kiinni ja sanoin että perkele nyt päästät irti ja sillon Dii päästi. Ei mun siis tarvinnu vääntää niitä leukoja auki (tuskin mun voimat siihen edes olis riittänytkään) vaan päästi ihan itse irti. No sitten tarkistamaan tuliko reikiä kumpaankaan ja kyllähän niitä Lindaan tuli.
Linda yritti kyllä siinä kahakasas kovasti antaa takaisin, mutta ei vanha enää nuorelle isolle mitään mahtanut, eli Dii oli ilman naarmuja..
Eipä siinä sitten muuta kun haavoja putsailemaan. Lindalla oli muutama hieman suurempi haava korvassa ja pari pienempää haavaa niskassa, mutta ei siis mitään vakavampaa.

Jälkeenpäin tytöt ovat hieman jäykistelleet kun ovensuussa on pitänyt mennä toistensa ohi tms. mutta se on mennyt jo ohi (tämä kaikki tapahtui siis lauantai iltana ja nyt on keskiviikko).

Valta tosin vaihtui kertaheitolla. Linda ei ole enää koirien pomo, vaan se on selkeästi Dii joka määrää kaapin paikan nyt, ja luonnollistahan se on. Olisin vaan toivonut että vallanvaihto olisi tapahtunut väkivallattomasti, mutta parempi näin kun että olisivat päättäneet taistella henkeen ja vereen kuten Jojo ja Dii..

Tänään olisi sitten tarkoitus viedä Linda akupunktioon. Niin! Ja tilasin Lindalle häkin! Ideana ei siis ole laittaa Lindaa häkkiinja teljetä sinne, vaan idea on aivan toisenlainen :) Linda haluaa joka yö nukkua sängyn ALLA vaikka se on todella matala ja linda on sinne vaivasine luineen hankala päästä (toisaalta saa kyllä Heppukin itsensä sinne ängettyä, vaikkakin sälepohja vaan heiluu) niin päätin ostaa häkin jonka laitan sängyn viereen. Sinne Lindan olisi paljon helpompi päästä, mutta olisi kumminkin "katto pään päällä" ja pesän oloinen paikka. Katsotaan nyt sitten miten tyttö moiseen reagoi, että suostuuko siellä nukkumaan. Ellei muuta niin saatan kuvitella että Heppu änkee itsensä sinne, heh.. Katsotaan ja kerron kuulumiset sitten kn olen sen saanut.

-'-'-'-'-'-'-

13.11 paranemaan päin  13.11.2008 20:03
Eiln käytiin siis akupunktiossa Lindakn kanssa. Lääkäri totesi, että Linda ei ole hyvässä kunnossa mutta ihan ok kunnossa eikä ainakaan huonossa kunnossa :)

Akupunktion jälkeen kyllä taas huomasi että neidillä oli hyvä olla kun alkoi hirmuinen pomppiminen ja riehumisyritys!

Kotiin kun päästiin, annoin koirille niiden uuden lelun: Tuffies Mega Tuffie Ringin. Tuo on aivan loistava lelu ja ensimmäinen joka on kestänyt meidän koirien pahimmassa käsittelyssä yli vuorokauden! Ja vaikka tuo lelu on kankainen ja pehmeä, niin ei oikeasti ole MITÄÄN MERKKIÄKÄÄN siitä että sitä olisi revitty ja jyystetty täysillä kahden dogin toimesta. SUOSITTELEN SIIS!!

Meillä on ollut siis jos jonkinlaista lelua jonka väitetään kestävän vaikka ja mitä ja jokainen niistä on tuhottu alta aikayksikön. Oikeastaan ainut joka on pysynyt ehjänä tuon tuffies lelun lisäksi on musta XXL kongi, mutta sehän ei olekkaan sillä tavalla lelu jonka voisi jättää lattialle ja jonka kanssa koirat voisivat leikkiä keskenään..

Mutta meillä siis ilta sujui rattoisasti lelun parissa ja katsoen kun vanha rouva vihdoinkin on hieman paremmassa kunnossa. Nyt vaan sitten pitää tihentää taas noita akupunktiovälejä niin ettei pääse tulemaan yhtä kipeäksi kun tuossa ennen "lomaa" oli.

-'-'-'-'-'-

20.10 Tulis jo lumi...  20.10.2008 9:08
Vettä on tullut taivaan täydeltä vähintään joka toinen päivä ja piha on sen näköinen... :-/
Haikailen jo kovasti sitä, että tulisi pakkasta ja lunta :) Vaikka eihän tuossa nyt mitään katastrofia ole, kun nykyään tämä meidän suihkussakäynti sujuu jo ihan kivasti, mutta on siinä oma vaivansa kumminkin... Ja olis sitä parempaakin tekemistä..

Tässä viikonlopun aikana olen maalaillut ovenpieliä ja kynnyksiä :D Tuskaista puuhaa kun saa laittaa noin kolme kerrosta että ei vanha kellastunut maali kuulla läpi ja sittenkin tahtoo jäädä pensselinjäljet näkyviin kun on kiiltäväpintaista maalia. Noh, on nuo kohtalaisen hyvin onnistuneet tähän mennessä. Paljon vaan on vielä maalaamatta, ja kun alakerran ovenpielet ja ovet on maalattu (kynnykset olen kaikki saanut maalattua jo) olisi vuorossa muutama seinä jotka pitää ensin maalata valkoisella ennenkun voi edes kuvitella mitään väriä siihen päälle... Nämä seinät ovat nimittäin seuraavissa väreissä: Tumma mutta kirkkaan oranssi, tummanvihreä, kirkkaan auringonkukan keltainen, tiilen punainen ja limenvihreä. Talon edellisellä omistajalla on ollut vähintäänkin erikoinen värimieltymys. Osittain noita värejä saattaa nähdä kun katselee kuvia koirista. Siellä noita seiniä vilahtelee :D Ja TAATUSTI huomaa mitkä on keretty maalata meidän toimesta ja mitkä on vielä maalamatta.

Näyttelyyn en lauantaina yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Toisaalta arvelutti muutenkin kun Linda ja Dii vielä köhivät viikko takaperin, niin tartuntariski olisi varmasti vielä ollut enkä halua olla syypää tuollaisten tarttumiseen! Parempi siis jättää suosiolla väliin. Harmittaa vaan kun Dii on nyt saanut hieman massaa ja Heppukin on kehittynyt valtavasti.

Viime aikoina on vaan tuntunut siltä, ettei kerkeä mitään oikein tekemään. Kurssit olen käynyt vetämässä, vähän remonttia tehnyt, mutta muuten aika vaan jotenkin mystisesti häviää :-/ Muutama tuttava onkin jo kerennyt kyselemään olenko suuttunut vai miksi musta ei kuulu nykyään mitään.. :( Vastaus on yksinkertainen: Liikaa tekemistä ja liian vähän vapaailtoja... Pari iltaa viikosta kun on poissa kotoota, se tarkoittaa aikamoista kaaosta. Jää pyykit pesemättä, tiskit tiskaamatta ja muutenkin yleinen järjestys on täysin hukassa. Koirien kanssa pitää puuhata jotain etteivät vallan tylsisty. Ollinkin kanssa pitäisi viettää aikaa :) Eri juttu täysin olisi tietysti se, jos kerkeäisi esim. kurssipäivinä tekemään jotain muuta kun vaan olla töissä, vetää kurssi ja mennä kotiin nukkumaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yleensä kotosalla siinä 20:00 aikoihin (ku nolen siis lähtenyt kotoota 7:00). Sipä siinä juuri sitten kerkeä kun syödä ja hetken olla ennenkun alkaa uni tulemaan. Tiistait ja torstait menee yleensä siihen että vähän nollailee noita tosipitkiä päiviä ja sitten jääkin pe-su sille että oikeasti tekee jotain.

Noh, tämän viikon jälkeen tuo helpottaa kun ei enää edes pysty noita iltakursseja vetämään kun on aivan liian piemää! Jospa sitten saisi ystäviinsäkkin pidettyä sen verran yhteyttä etteivät vallan luule mun suuttuneen tai kadonneen maanpinnalta ;)

-'-'-'-'-'-'-

14.10 Savea...  14.10.2008 17:35
Kyllä vaan juu alkaa suihkussa käynti sujumaan jopa meidän siniseltä heppulihoilta hiljalleen. Ei tarvitse enää taistella ollenkaan vaan näyttää että tuonnenoin ja suihkuun.. ONNEKSI

"Aikuiset" alumiin juuri tänään lisäsin kuvia Diistä kun oli ollu puolisen tuntia tuolla savikentällä Hepun kanssa. Hepusta en laittanut kuvia, kun tuo savi on melkeinpä saman väristä kun Hepun karva, niin eihän sitä nää, mutta Diistä näkee kyllä ;)

-'-'-'-'-'-'-

11.10 Piha tasoitettu  11.10.2008 17:41
Tänään saatiin pihantasoitusprojekti valmiiksi ja piha on nyt sitten hmm.. savea kokonaan. Koirat sitten sen näköisiä kun ovat hetken pihalla olleet. Hepun väritys ei hirmuisesti siitä muuttunut, mutta dii alkoi muistuttaa Heppua väritykseltään ;) Eli rapaa oli varpaista ihan korviin saakka.

Onneksi tuo meidän pihan ovi on ihan kylppärin vieressä niin että voi päästää koirat suihkun kautta sisälle. Heppu tosin oli AIVAN eri mieltä suihkusta. Kun komensin jätkän pesuhuoneen puolelle, vastaus oli se, että se meni perimmäiseen nurkkaan maate meidän eteisessä. Eli ihan suoraan vattuilua. Siinä sitten koettiin kunnon tahtojen taisto, mutta lopulta suihkuun mentiin ja sillä selvä. Sinne kun pääsimme niin kunnon kehut ja suihkutus käyntiin. Kun suihkutus oli valmis päästin Hepun pois ja käskin uudelleen peruhuoneen puolelle. Sama juttu uudelleen; eteisen nurkkaan maate ja sen näköinen että "En muuten varmasti tuu, en tuu". Ja eikun uudelleen taistelu siitä kumpi voittaa, mutta tällä kertaa se ei kyllä kestänyt lähellekkään niin kauan. Pesuhuoneessa taas kehut ja sitten en suihkuttanu ollenkaan vaan kuivasin ja päästin taas pois. Sitten käskin uudelleen pesuhuoneeseen ja tällä kertaa sitten jäyhä jököttäjä jäi vaan tuijottelemaan käytävään että en muuten tuu nytkään. Noh, sillon riitti että otin pannasta kiinni ja talutin pesuhuoneen puolelle. Siellä sitten ei suihkua, eikä kuivaamista vaan ainoastaan kehut. Annon taas luvan mennä huoneesta pois ja sitten vielä kerran käskin pesuhuoneeseen. Nyt meni venyen, mutta meni kumminkin ihan itse sinne ja sai hirrrrrmuiset kehut ja sitten lopetettiinkin tuo jumppa.

Suihkussa ollaan kyllä oltu ihan pennusta asti, mutta kohtalaisen harvoin, eli ei ole tuota tullut harjoiteltua ja ennenkin on saanut taistella. Nyt on vaan tilanne se, että too piha tulee olemaan tollanen siihen saakka kunnes tulee pakkasta ja se tarkottaa sitä että tassut pitää huuhdella joka päivä enkä todellakaan ala taistelemaan joka päivä tollain. Nyt sitten harjotellaan oikeen olan takaa. Toisaalta... Samanlaista se oli ekana vuonna Diin kanssa. Kun rapakelit alko ja piti aina ulkoilun päätteeks mennä huuhtelee tassut oli se ainaista taistelua kunnes tuli sellanen pidempi jakso sitä rapaisuutta (eli syksy) ja sitten harjoteltiin niin usein että alkoi sujumaan. Tajusi ettei tästä tilanteesta pääse muuta kun antamalla periks.. Heh. Ainut ero on se, että Heppu painaa enemmän kun meikäläinen ja Dii vastaavan ikäisenä paino about kaks kolmasosaa mun painosta.... Puuh...

Ainahan mä sanon kaikille, että opeta pennulle kaikki se ihan pienenä mitä sen pitää isonakin kestää ja sietää. Jep. Vielä kun aina noudattais omia neuvojaan. Toisaalta, oonhan mä noudattanutkin, koska Heppu ei vielä vuotta ole täyttänyt, mutta hehhhehe.. Olishan se pitäny tehdä aiemmin jos olis helpommalla halunnu päästä. Ja sitten taas, on ollut paljon tärkeämpiä asioita harjoittelun alla kun suihkussa olo. Tahtojen taistelua yleisesti ottaen ollaan käyty aikalailla. Eräs Hepun suurimmista iloista näytti jonkin aikaa sitten olevan se, että seistään korvat höröllä ja rinta rottingilla ja vaan tuijotetaan mammaa kun se jotain yrittää komentaa.... Tai juostaan suoraan päin jotta mamma lentää nurin tai jotain muuta vastaavaa joka on suoraa vattuilua ja kertoo että mähän en kunnioita sua sitten pätkääkään. Mmm-m... Sellainen se meidän sinisilmä on.

Nyt sentään ei vattuile enää mulle eikä Ollille juurikaan, mutta jos joku vieras yrittää käskeä niin katsoo vaan että "Mitäs siinä möykkäät?" Toisaalta olishan se helpompaa jos se tottelis kaikkia, mutta ei mun mielestä koiran tarvitse vieraita totella ollenkaan. Riittää että se tottelee omaa väkeään. Tällaisesta kommentista varmaan tositokoilijat sais sätkyn, mutta noudatetaanhan tässä talossa muutenkin ihan eri menetelmiä kun "perinteisen koulukunnan" kannattajat tekee. Hyvä vai huono? Siihen ei mun mielestä ole mitään "oikeaa" vastausta. Meillä ei perinteiset menetelmät ole toimineet ollenkaan mutta nämä ovat ja vielä kaiken lisäksi pysyvin tuloksin ettei vähän väliä tarvii kouluttaa uudelleen tai lahjoa nameilla koko ajan :)

-'-'-'-'-'-

2.10 Uusi kuukausi, uudet kujeet?  2.10.2008 14:25
Noh, eipä taida olla kyllä kovin uusia kujeita, mutta ainakin uusi kuukausi alkoi ;)

Eilen starttasi syksyn toinen kurssi ja olihan taasen jos jonkinlaista koiraa laidasta laitaan sekä ulkonäön että luonteen puolesta :) Ja sehän on hyvä se! Jos kaikki olis samanlaisia, olis maailma tylsä.

Kivaa oli kurssia vetää, siinä kun itsekkin upottautuu hommaan niin ettei muusta maailmasta tiedä tuon taivaallista. Yks kaks yllättäen on vaan tunti menny ja itsekkin ihmettelee että mihin se aika hävis :D

Mielenkiintoista siinä on nimenomaan se, että näkee paljon erilaisia koiria ja ihmisiä ja eritoten niiden yhdistelmiä, koirakkoja. Kaikki muuttuu aina sen mukaan minkälainen koira on suhteessa omistajaan ja päinvastoin. Kahta samanlaista yhdistelmää tuskin on. Tarkemmin ajatellen tuskin kahta samanlaista yksilöäkään on...

Lauantaina olisi tarkoiuts laittaa pihaa uuteen uskoon, nimittäin se pitäisi tasoittaa. Tällä hetkellä piha on täysin vino ja täynnä kuoppia :D Talon toisen päädyn sokkelista ei näy mitään ja toisessa päässä noin puoli metriä. Eli kallistus on melkoinen. Laittelen varmaankin kuvia sitten kun se on myllätty valmiiksi..

-'-'-'-'-

30.9 Herkkäunisuus  30.9.2008 4:31
Joskus tämä herkkäunisuus on syvältä - lievästi sanottuna. Herään melkeenpä joka aamuyö siihen että koira/koirat tassuttelee ympäriinsä. Hepulla kun on sellanen inhottava tapa, että se neljän aikoihin aloittaa tassuttelun, kävelee muutaman rundin yläkertaa ees taas ja ympäri, tulee sitten alakertaan, juo muutaman litran, käy vielä tarkistamassa että kaikki on ok yläkerrassa ja tulee sitten taas alakertaan jatkamaan unia sohvalla.

Onneksi sentään kynnet on Hepulla niin lyhyet etteivät ota lattiaan kiinni. Toisin se on Diillä ja Lindalla. Molemmilla ottaa maahan eikä niitä saa leikattua niin lyhyeksi enää että ei ottaisi :( Ei varmaan auta kun taas ottaa sellainen tapa että leikkaa kynnet jokatoinen päivä niin että saa sen ytimen vetäytymään hieman. Ei siinä paljoa tarvita Diillä, Lindalla tarttis aika paljonkin, joten se taitaa olla jo toivoton tapaus tuon suhteen :D

Vai pitäsköhän laittaa noille tossut ;) Aamuyön viisaita ajatuksia :P Noh, ainakin sen pitäis helpottaa kun saadaan yläkerran lattiat tehtyä uusiks, niin ei narise enää yhtä pahasti tuo yläkerran käytävä kun tällä hetkellä. Sekin helpottais kummasti...

Tosin ensin varmaan tämän viikon aikana tehdään tuo eteinen valmiiksi. Lattiahan sielläkin pitäis ensin saada tehtyä... Laittelen siitä sitten taas kuvia sitä mukaa kun valmista tulee..

-'-'-'-'-'-

 27.9 vapaa  27.9.2008 11:51
Pitkästä aikaa on vapaa viikonloppu, jolloin ei tarvii siis mennä mihinkään ja kas! Johan alkaa saamaan täällä kotonakin asioita aikaiseksi.

Sain alotettua eteisrempan ja vietyä sen niin pitkälle kun näillä materiaaleilla pystyy. Edelleen pitäisi vähän ehostaa kattoa ja laittaa lattiaan laminaatti tuon muovimaton tilalle, mutta se varmaankin menee ensi viikkoon. Tänään en jaksa lähteä hakemaan mitään remppatarvikkeita mistään... Kuvia puolivalmiiksi rempatusta eteistilasta löytyypi kuva-albumista kansiosta nimeltä "remppa".

Jos sitä nyt hiljalleen saisi aloitettua näiden muidenkin huoneiden rempan... Jotenkin kaikki tuommoinen on vaan jääny ja jääny koko kesän ajan eikä mitään oo tapahtunu missään päin tätä taloa tai pihaa. Mutta josko vaikka nyt ;) Ainakin tuo eteinen oli hyvä aloituskohde...

-'-'-'-'-'-

21.9 Peruskurssi läpäisty  21.9.2008 20:49
Nonni.. Nyt on sitten kasvattajan peruskurssi läpäisty ja todistus kourassa. Jos en olisi ihan näin väsynyt valvomisesta niin pitäisin varmaan pitkän palopuheen siitä etten yhtään ihmettele että kasvattajat ovat sellaisia kun ovat kun ei tuolla kasvattajan peruskurssilla kovinkaan paljoa käyty läpi. Riippuu varmasti siitä ketä ovat saaneet luennoimaan, mutta tässä meni 50% asiasta kankkulan kaivoon joko siksi että luennoitsija ei tiennyt ollenkaan mistä puhuu tai siksi että nautti hienojen termien käytöstä. Esim. Genetiikasta olisi VARMASTI voinut kertoa PALJON enemmän käytännönläheistä tietoa kun alleelien proteiineistä ja emäksistä.... Siitä tiedosta ei yksinään ole MITÄÄN hyötyä käytännön kasvatustyössä vaikka se hyvää syventävää tietoa onkin. Mielestäni kasvattajan on parempi tietää minkä tiedetään varmasti periytyvän geneettisesti ja mikä on enemmänkin joko opittua tai ympäristön vaikutuksen tulosta...

Mutta oli siellä paljon hyvääkin asiaa ja itsellenikin uutta, vaikka se vähemmälle jäi.

-'-'-'-'-'-'-

20.9 Tietoturva, yksityisyyden suoja, virukset...  20.9.2008 7:37
Koska työskentelen alalla jossa tieto on kaikki kaikessa, oikeastaan koko yrityksen pääoma, kiinnitän niin monesti huomiota siihen jos jossakin muualla on tietoturva-aukkoja. Joskus olen miettinyt mitä eri ihmisille (ei tietotekniikasta kiinnostuneille) tulee mieleen sanasta tietoturva? Voisin kuvitella että vastaus olisi jotain tällaista: Virukset ja hmm... No ehkä hakkerit tms.

Todellisuudessa tietoturva tarkoittaa aika paljon laajempaa kokonaisuutta joka liittyy hyvin vahvasti salassapidettäviin yritysasioihin mutta ihan yhtä paljon yksityisyydensuojaan. Adminina pääsen itse yrityksemme eri työntekijöiden tietoihin - jos haluaisin. Pystyisin katsomaan heidän sähköpostit, verkkolevyt, millä sivuilla he ovat surffailleet ja mitä ovat koneellaan yleensä tehneet. Pääpaino on sanalla PYSTYISIN. Minua ei vaan kiinnosta alkaa tonkimaan muiden asioita ja toisaalta laki määrittelee yksityisyyden suojan ja muuta siihen liittyvää joka lyhkäisyydessään kertoo, että en saa mennä tutkimaan tällaisia asioita ellei yrityksen puolelta minua pyydetä tutkimaan jonkin tietyn henkilön tietoja.

Moni sanookin että: No mitäs sitten? Mitä niin salaista mulla muka olis että siitä koituis mulle jotain haittaa jos joku sais tietää?
Mietitäänpä: Jos joku voisi lukea kaikki sähköpostisi ja chattisi? Jos joku voisi katsoa tarkkaan millä sivuilla olet liikkunut ja mitä niillä tehnyt? Jos joku pääsisi katsomaan koko tietokoneesi sisällön, kuvia myöden? Jos tämä joka nämä tiedot näkee olisi suoranaisesti ilkeä ihminen joka vartavasten haluaa vaikkapa tuhota ihmissuhteesi ja/tai urasi?

Nyt en siis enää kirjoita omasta työpaikastani, vaan siitä mitä kaikkea VOI saada aikaan jos tietoturva pettää.
Pahimmassa tapauksessa sähköposteja, chattipätkiä ja kuvia voisi levittää internetissä jolloin niitä ei enää saa millään pois näkyvistä koska VARMASTI putkahtavat esiin sieltä täältä vielä jopa vuosien tai kymmenien päästä. Internet on metka juttu...

Joku voisi kuvitella, että miksi joku haluaisi tällaista tehdä? YLEENSÄ kukaan tuttu ei haluakkaan, vaan puolituntemattomat tai tuntemattomat jotka syystä tai toisesta ovat voineet ottaa nokkiinsa jostain, yleensä aika mitättömästä, jutusta. Ja se juttu voi olla niinkin pieni kun lause vaikkapa keskustelupalstalla tai kateus kun joku on saavuttanut jotain mitä joku toinen ei ole.

Nämä kaikki asiat tulivat jälleen niin hyvin mieleen viime aikoina. Olkaa siis tarkkana sen suhteen kuka pääsee minnekkin ja millaisia tietoja julkaisette netissä. Esim keskustelupalstan kirjoitukset eivät häviä koskaan, ellei foorumin ylläpitäjä niitä sieltä poista. Mainitsen keskustelupalstat lähinnä siitä syystä, että ne ovat useinmiten paikkoja jossa ihmiset kirjoittavat jotain harkitsematonta. Vaikka ei olisi rekisteröitynyt ko. palstalle, jää kirjoituksesta aina IP-osoite jonka perusteella saa jäljitettyä sen kuka kirjoitti, millon kirjoitti ja missä kirjoitti. Tätä ei monikaan ota huomioon myöskään.

Mutta pahin on se, kun annetaan pääsy suurelle ihmisjoukolle henkilötietoihin ilman, että kaikki ovat siitä tietoisia. Miltä sinusta tuntuisi jos saisit tietää että henkilötietosi löytyy listalta johon on vapaa pääsy suurella ihmisjoukolla josta et tunne yhtäkään? Ehkä sinusta ei tuntuisi miltään, kohauttaisit vain olkapäitäsi...Mutta entä jos joku katsoisi sieltä tietosi ja alkaisi vaikka soittelemaan keskellä yötä, käyttäisi nimeäsi ja osoitetietojasi väärin jne? On niin paljon mitä ei tule ajatelleeksi, mitä esim. nimellä ja osoitteella voi tehdä.

Tässä oli aamun ajatuksia... Mutta nyt kasvattajakurssin suuntaan!

-'-'-'-'-'-

19.9 Haipakkaa  19.9.2008 9:44
Tällä viikolla ei taas tekemisestä ole ollut puutetta! Se on toisaalta hyvä, mutta joskus tuntuu että olisi mukavaa vaan loikolla hetken paikallaan tekemättä yhtään mitään. Onhan niitäkin hetkiä, mutta yleensä ne ovat sellaisia, että "ihan kohta" pitää tehdä jotain, eli odottaa jotakin tiettyä aikaa jolloin pitäisi lähteä jonnekkin.

Olen kummastellut koiramaailman käyttäytymistä taas tällä viikolla, kuten varmasti ne jotka keskustelupalstaamme seuraavat ovat huomanneet. Siellä käydyt keskustelut ovat tosin vain osa kummasteluani, mutta silti.
Jos joku yrittää tuoda julki asioita joista niin monesti joko vaietaan tai joista ei tiedetä, niin miksi ihmeessä joku aina reagoi siihen kovin negatiivisesti? Entä miksi sitten asioita puidaan aika keskustelupalstoilla tai muualla, mutta kyseenomaiseen henkilöön tai henkilöihin ei oteta henkilökohtaisesti yhteyttä vaikka näin voisi tehdä?

Varmasti jokaisesta julkaisusta löytyy jonkinlaisia epäkohtia ja monista aihealueista voidaan varmasti kiistellä kenen keksimiä ne ovat. Itse olin aika yllättynyt kun joku oli ymmärtänyt kirjoitukseni niin, että väitän kaikkien aihealueiden olevan omasta päästäni keksittyjä. Kuka tahansa joka kirjoittaa asiapohjaista kirjallisuutta, voi varmasti ihan rehellisesti myöntää ettei KAIKKI mainitut asiat ole vain hänen omasta päästään keksittyjä. Oma tietoni pohjautuu 99% tietoon joka on hankittu lukemalla, seminaareissa, koulutuksissa, luennoilla, muita kokeneempia ihmisiä kuuntelemalla jne. 1% pohjautuu omiin kokemuksiini ja toteamuksiini joita olen koirien parissa tehnyt. En villeimmissä kuvitelmissakaan voinut uskoa, että joku ottaisi kokoamani teidon sillä lailla, että yritän omia ideat ja faktat ja väittää että ne ovat kaikki omasta päästä keksittyjä. Eihan yksi ihminen edes kerkeä elämänsä aikana tutkimaan ja testaamaan kaikkea, saatika että olisi laboratorioita tai muita resursseja ja tietotaitoa käytettävissä mitä lukuisilla tutkijoilla ympäri maailmaa on.

Mutta kuten tässä on käynyt ilmi, ajattelemme kaikki erilailla. Yritän tästä ottaa opikseni ja täsmentää jatkossa kaikessa kirjottamassani mikä on puhtaasti omaa päätelmääni ja mikä perustuu johonkin lähdetietoon. Sinällänsä se tuntuu hassulta, koska loppupeleissä kaikki mitä ihminen tietää ja mihin hänen mielipiteensä perustuu on jollakin tapaa kytköksissä johonkin lähteeseen, olkoon se sitten tieto joka on luettu kirjasta, lehdestä, saatu joltakin, nähty dokumentissa, kuultu haastattelusta jne.

Olen tähän mennessä luullut, että riittää kun asian ilmaisee "minun mielestäni..." tai "minun kokemukseni mukaan..", mutta ilmeisesti se on aika kaukana siitä. Harmillista vaan jos hyvät aiheet hukkuvat erilaisten sanamuotosaivartelujen tai vastaavien joukkoon.

Alan hiljalleen ymmärtämään miksi niin moni pelkää ilmaista mielipiteitään yleensäkkään. Tosin itse teen kyllä tästä poikkeuksen, koska minulla ei ole aikomustakaan lopettaa kirjoitusteni kirjoittamista ja epäkohtien esiin vetämistä. Toivon että meitä on reippaasti enemmänkin jotka uskaltavat avata suumme, vaikka negatiivista palautetta tulisikin!

Ironisinta tässä on mielestäni se, että jopa ihmiset jotka ovat samaa mieltä asioista, antavat negatiivista palautetta toisilleen, vaikka molemmat haluaisivat edistää esim. koirien terveyttä tai jotain muuta asiaa. Mielestäni olisi parempi lyödä viisaat päät yhteen.

-'-'-'-'-

15.9 Kolmas naperoilta  15.9.2008 21:49
Maanantai-ilta jälleen kerran. Onneksi maanataisin on tuo naperokurssi niin on paljon hauskempaa, eikä tarvi olla "maanantaitunnelmissa" ;)

Naperot olivat edistyneet huomattavasti ekasta kerrasta. Kyllähän niistä erotti edelleen millä naperolla on se luupää luonne ja millä se vähän helpompi luonne, mutta kaikki osasivat kuitenkin käyttäytyä! Ja se on jo paljon se. Totesinkin, että eihän kohta ole mitään järkeä pitää tuota neljättä tuntia kun kaikki osaavat jo niin hyvin :D Kun vielä tuon oman naperon saisi ruotuun :P

Sillä on tässä viime aikoina ollut mielenkiintoisia tempauksia.. Yrittää kovasti seurailla perässä eikä tahdo luovuttaa millään, protestoi yhdestä jos toisesta asiasta menemällä paskalle kylppäriin, repii jotain mitä sattuu löytämään päivän aikana kun ollaan poissa.. Jne.
Pottuilua siis riittää oikein olan takaa! Ja sehän vaan paheni nyt viikonlopun aikana kun oli talo täys porukkaa jotka kaikki hellivät ja lellivät nimenomaan tuota junioria :/ Ei auta kun laittaa jätkä ruotuun takasin.

Dii on onneksi mahtava pakkaus edelleen! Se ei pilalle mene siitä että vieraat lällyttää ja kokeilee hyvin harvoin enää nykyään mun hermoja. Se on jollakin tapaa aikuistunut ja lopettanut pöllöilyn. Kyllähän sekin vielä kokeilee sillon tällön rajojaan ja mitä tapahtuu jos hangottelenkin nyt vähän vastaan tms. mutta ei mitään kummempaa enää.

Ja Linda.. :D Linda on niin Lindamainen. Vanha rouva joka ottaa tiettyjä erivapauksia, mutta on muuten ihan ookoo :) Erivapaudet ovat lähinnä sitä, että remmissä ei kävele nätisti (vapaana pysyy kyllä eikä yritä muualle) ja nostaa hirmuisen piippauskonsertin kun tullaan kotiin. Vieraista ilmottaa haukkumalla, aina ja joskus vielä 5 minuutinkin kuluttua vaikka vieraat on jo otettu vastaan ja haisteltu jne. Mutta siinä onkin pystykorvaa. Eipä se näytä niitä ihmisiä edes haukkuvan, vaan ihan muuten vaan :P

-'-'-'-'-'-

 9.9 Naperoita :)  9.9.2008 8:02
Eilen oli naperokurssi ja taasen olivat nuo naperot aivan yhtä valloittavia ja vallattomia kun ennenkin :D Suurin osa oli kasvanut aivan valtavasti ja kotona oli luettu läksyjä hienosti ja opittu uusia tapoja. Loistavaa!

Kurssia haittasi vaan vesisade joka ei ollut maailman mukavin, tosin siinä kurssia vetäessä tuli keskityttyä senverran hyvin koirakoihin että itse en melkein edes huomannut vesisadetta muuta kun pienien taukojen aikana.

Viikonloppuna olimme näyttelyssä dogien kanssa ja siitä löytyykin sepustusta tuolta meidän keskustelupalstalta. Aika hirveä päivä kaikenkaikkiaan :) Mutta huumorilla se on otettava. Todistaa vaan sen, että koirat ovat koiria ja vaikka kuinka tietäisi koirien käyttäytymisestä jne jne niin ei ne omat koirat käyttäydy sen täydellisemmin kun muidenkaan. Toivottavaa olisi tietysti ettei kehässä tule tuollaisia päiviä enää uudelleen, mutta se lienee aivan pelkkkää toiveajattelua ;) Treenata pitäisi tuon juniorin kanssa enemmän niin sehän asiaa auttaisi.

Muutoin meillä on ollut aika rauhallista. Loman jälkeen paluu töihin on sujunut hyvin.. PAITSI eilen... Koirat olivat keksineet, että nyt onpi tylsää ja vetäneet kunnon rallia ympäri kämppää! Erityisen huomion oli saanut paineilmapullo joka löytyi lattialta pureskeltuna. Heh.. Se oli ihan varmasti Heppu joka oli päättänyt tuolle inhottavalle suhisevalle antaa kyytiä! Kovaa se on sitä jyystänyt kun pullo oli mennyt ihan lyttyyn.. Saa nähdä ovatko tänään kenties keksineet jotain samantyylistä. Eilen kun eivät kunnon lenkille oikein päässeet kun olin aamusta iltaan poissa ja Olli ei tunnetusti koiria lenkitä, käyttää vaan tarpeillaan.. Noh, josko saisivat sitten tänään töiden jälkeen kunnolla purkaa energiaansa, niin eiköhän se siitä :)

Viikonloppuna meikäläiselle tuleekin sitten se maaginen 30v täyteen... Itse syntymäpäivä menee koiranäyttelyssä, mutta viikonloppuna juhlistetaan hieman sekä synttäreitä, Ollin valmistumista että muita asioita. Jos olen nyt unohtanut sanoa jollekkin tutulle, että meille saa tulla pe-la juhlistamaan, niin olkoon kutsu nyt tässä! Tervetuloa! :) Ja lahjoja tms. EI tarvitse tuoda, riittää että tuotte itsenne paikanpäälle.

-'-'-'-'-'-

4.9 Rapakelejä  4.9.2008 10:56
Viikko onkin hurahtanut hirmuista kyytiä! Tänään on jo torstai vaikka tuntuu ettei juuri mitään ole kerennyt tekemään...

Maanantai meni ensin töissä ja sitten naperokurssia vetäessä. On ne nassikat aina vaan niin ihania :) Onneksi kellään ei sentään doginpentua ollut, koska muuten meikäläisen pentukuume olisi voinut taas nousta esiin. Tosin.. On vähän turhankin tuoreessa muistissa mitä se penturumba on ja toisaalta taasen tällä hetkellä hiljalleen teini-ikäinen jätkänköriläs joka välillä kokeilee rajojaan ja meikäläisen hermoja niin ettei tosikaan :D Eritoten nyt kun on tällaiset kunnon rapakelit. Se on tosi nasta juttu ensin rymytä pihalla niin että ollaan selkää myöden harmaassa savessa ja sen jälkeen tullaan sisään ja ei puhettakaan että mentäis kylppäriin. Nelitassujarrut päälle ja niin edelleen.. Olkkariin sohvalle tarttis heti päästä vaan, ja mielellään vielä hinkata itseään matkanvarrella joko omistajiin tai seiniin. Jep. Tätä se koiran omistaminen toisinaan on ;)

Eilen kävimme Lindan ja Diin kanssa osteopaatilla jälleen. Tämä oli nyt toinen kerta kun Heppu eläessään jää aivan yksin kotiin. Eka kerta oli tuossa reilu kuukausi sitten... Eikä mitään tuhoja, metelöintiä tai yhtään mitään. Jätkä vaan lyö maate ja alkaa nukkumaan. Tämä mielestäni on hyvä todiste siitä, että eroahdistus ei välttämättä ole totuttelun puutteesta kiinni ollenkaan, eikä sitä omasta mielestäni tarvitse erikseen harjoitella... Mutta se on vain oma mielipiteeni :) Ja sillä erotuksella että ihmisväki on ollut poissa vaikka kuinka monesti niin että koirat ovat kotona keskenään. Se on tietysti eri asia jos jättää ihan pinen pennun kotiin yksin, mutta toisaalta sen ei pitäisi olla maailmaa suurempi juttu kun se joutuu jatkossakin olemaan yksin kotosalla. No mutta asiaan, eli osteopaatilla käyntiin..

Dii oli pysynyt kohtalaisen suorana, ainoa vino kohta oli takapäässä, eli se samainen kohta mitä Anna ei viimeksi saanut aukeamaan. Tällä kertaa se kuitenkin aukesi ja nyt ei Diin tarvitse käydä enää, ellei oireita tule uudelleen myöhemmin. Tosin eihän sillä kovin kummoisia oireita nytkään ollut. Lähinnä vinouden näki vaan siitä, että istui aina toisella kankulla eikä molemmilla, eikä maannut kovin kauaa samassa asennossa vaan vaihteli koko ajan asentoja. Viime käynnin jälkeen on rötköttänyt oikeen kunnolla vaikka monta tuntia samassa asennossa silminnähtävästi rennommin :) Edelleen on istunut hieman vinossa, mutta ei enää. Nyt neiti istuu suorassa eikä ole enää niin "toispuoleinen".

Linda taasen oli edelleen jäykkä, mutta tällä kertaa tasaisesti molemmilta puolilta. Viime kerralla Linda oli vielä ihan lukossa toiselta puolelta ja vähän vähemmän toiselta. Tietysti se vain pahentaa asiaa kun toinen puoli koko ajan jännittää vastaan. Mutta hoidon jälkeen tosiaankin on ollut paljon parempi. Jäykkyyttä ei ole esiintynyt lähellekkään niin paljon, on ollut virkeämpi muutenkin. Ja nyt kun käytiin uudelleen niin oli kyllä siis jäykkä, mutta tasaisesti, eikä kuitenkaan niin jäykkä kun viimeksi. Hyviä uutisia siis. Lindan kanssa kutienkin mennään tuossa reilun kuukauden päästä uudelleen tarkistamaan että kaikki on ok, kun on niin vilkas säheltäjä vaikka onkin jo 10v. Edelleen Linda juoksee noiden nuorten perässä ja komentaa kun ei saa niitä kiinni, heh.. Linda on mestari eikä jätä sitä epäselväksi kenellekkään ;)

Lukuunottamatta sitä, että meikäläinen on lentänyt paikasta toiseen suurimmaksi osaksi tällä viikolla, arkeen palaaminen on sujunut kohtalaisesti. Meidän eteinen on kuin hävityksenkauhistus ja koirilla on porttikielto olohuoneeseen niin kauan kun ovat märkiä ulkoa tullessaan, mutta se on meillä normaalia syyselämää.

Tänään olisi tarkoitus lähteä taasen hiekkakuopalle kunnon lenkille niin että koirut pääsevät juoksemaan. Voitto ja Jenni ovat tulossa mukaan nauttimaan vauhdin hurmasta :)

Nyt kuitenkin pitänee jatkaa töitä ;)

-'-'-'-'-

29.8  29.8.2008 20:10
*Haukotus* Johan alkaa pimenemään nopeasti kun syksy tuleepi.. Onhan se kuuluisa noista pimeistä illoistaan ;)

Tulimme äsken kotiin parin tunnin lenkiltä. Koirat veti taasen hiekkakuopan seinämiä ylös, alas, poikittain ja sivuttain :P Tällä kertaa mukana oli myös valkoinen pikkutirri Kira joka sai kyllä juosta sydämensä kyllyydestä että kerkesi isojen mukaan, mutta hyvin pysyi kutienkin kannoilla. Ei tarvinnut jäädä odottelemaan :)

Kummallisen sisukas tirri se kyllä onkin.. Muut vetää nyt sikeitä kukin omassa nurkassaan, paitsi Kira jokta etsiskelee pieniä luunpalasia jotka on näitä jääny syömättä. Ja siis nyt puhutaan sellasista alle sentin kokoisista murusista jotka syystä tai toisesta eivät ole löytäneet tietään imuriin.. Heh.. Minäkö huolimaton imuroiminaan...? No ehkä vähän ;) Eli neitosesta ei virta edelleenkään ole loppu.
Toisin on meikäläisen omien koirien, heh. Linda meni jo vähän jäykäksi tuolla lenkillä, joten se todennäkösesti nukkuu loppuillan, hyvä jos suostuu iltapalalle tulemaan ja iltapissalle ei varmaan ollenkaan.. Ens kerran siis aamulla vasta suostuu liikkumaan enemmän kun sängyn alta ruokakupille ja takas.
Dii nukkuu jo sikeästi sohvannurkassa eikä siitä varmaan siirry ennen iltapalaa ellei joku ihminen sen paikalle halua. Ja Heppu.. Heh.. Makaapi keskellä olkkarin lattiaa selällään, jalat harallaan vähän miten sattuu ja kuorsaa. Molemmat dogit kyllä sentään iltatarpeilleen meneepi.

-'-'-'-'-'-

27.8 Terveystulokset  27.8.2008 15:25
Tänään sainkin sitten vihdoin viralliset terveystulokset Diille ja Jojolle! Molemmilla on 0 kyynäret ja A lonkat :) Mahtavaa!

Eilen kävimme etsimässä täältä Vihdistä mukavan hiekkakuopan jossa juoksuttaa koiria. Se on uskomattoman tehokasta liikuntaa kun nuo juoksentelevat löysässä hiekassa. Lisäksi se vaikuttaa olevan muutenkin sellainen alusta ettei esim. Lindalle tule niin herkästi paikat kipeiksi ja Hepun tassutkin ovat kestäneet hyvin. Tosin eipä Hepun tassut ole pihalla riehumisestakaan enää miksikään menneet, eli ontuminen on nyt ihan varmuudella saatu parannettua. Edelleenkin olisi mielenkiintoista tietää tarkalleen mistä ontuminen johtuu, mutta jos kolme lääkäriä ei varmuudella osaa sanoa, vaan arvelevat kaikki sen johtuneen nyrjähdyksestä tms. niin ei kai sille voi sen enempää?

Itselläni on kamala väsymys. Tuntuu että voisin helposti nukkua vuorokaudet ympäri :/ Pitänee käydä lääkärissä keskustelemassa hieman siitä mistä se voisi johtua. Kamalaa ajatella että maanantaina pitäisi mennä töihin ja muutenkin että on näin väsynyt vaikka on ollut lomalla! Noh, kai tämä tästä :)

Tänään onkin sitten vuorossa Malin Ekblomin raakaravintoluento. Mukavaa on taas saada lisää tietoa, koska olen vakuuttunut siitä että uutta asiaa tulee luennolla ilmi :)

-'-'-'-'-'-

25.8 kohta paluu arkeen  25.8.2008 12:17
Viimeinen lomaviikko lähti käyntiin tänään.. Menoa ja meininkiä on riittänyt ja niin riittää edelleenkin.. Tänään osallistumme kerrankin asiakkaana kurssille Hepun kanssa, alamme treenaamaan vähän enemmän tosissaan. Aikuisuuden kynnyksellä kun alamme olemaan. Ikää on jo karttunut 9 kuukautta herralle! Huimaa miten nopeasti aika menee.

Jalkaongelmat ovat nyt kokonaan poissa ja toivottavasti pysyvätkin poissa vastaavaisuudessa. Poika on aivan intona kun pitkästä aikaa pääsee taas vapaasti juoksemaan ja peuhaamaan. Dii tosin on edelleen ihan rätti Pohjanmaanreissun, kenttäpäivän ja näyttelyiden jälkeen joten neiti lähinnä vaan nukkuu ja syö :D Näyttelypäivän tapahtumista ja tuloksista on tietoa keskustelupalstalla.

Keskiviikkona olisikin sitten edessä raakaravintoluento ja viikonloppuna juhlat minun ja Ollin synttäreiden johdosta :) Tekemistä siis riittää ihan loman loppuun saakka.

-'-'-'-'-'-'-

20.8 Pohjanmaa, Kannus  20.8.2008 10:29
Ollaan oltu Pohjanmaalla Kannuksessa nyt viikon verran ja ihanaa on ollut. Puhelimesta loppui akku eikä laturia tullut maktaan mukaan. Se on ollut oikeastaan aika rentouttavaa :D Eipä ole juuri tarvinnut muistaa ottaa puhelinta mukaan ja täällä netissäkään en ole käynyt kun muutaman kerran.

Hepun koivet ovat jo huomattavasti paremmat, mutta lauantain näyttelyyn tuskin Heppu kuitenkaan osallistuu. Koipien röntgenkuvia on nyt tutkinut kolme eri asiantuntevaa lääkäriä, ja kaikilla on sama mielipide: Hyvältä näyttävät ja kasvulinjat ovat ok. Olen kahdelta näistä kysynyt että entäs sitten kun etutassut ovat vieläkin hieman vinot, niin olen saanut vastaukseksi, että se on ranteiden pehmeyttä, koska luut ovat suorassa. Noh, parhaani olen tehnyt niiden eteen, ja jos eivät oikene tuosta tikkusuoraksi, en tiedä mitä muuta olisin enää voinut tehdä.

Ensinhän Hepulla oli polvi kipeänä, mutta se parani hienosti muutamassa päivässä. Sen jälkeen kuitenkin alkoi etutassun nilkutus joka oli aika paha. Mitään syytä siihen ei kuvissa löytynyt. Kahden lääkärin tutkittua koivet, lopputulos oli, että se on todennäköisesti vääntynyt koirien leikkiessä tai Hepun kompastuessa, koska kipukohta ja turvotus viittasi siihen. Mitään vammaa ei kuitenkaan ollut, ja nilkutus paranee siis itsestään, kipulääkkeitä on kuitenkin saanut.
Koko ajan tivasin, että näkyykö mitään mikä viittaisi kasvuhäiriöön, tai mistä voisi epäillä kasvuhäiriötä, mutta kaikki ovat sanoneet samaa, ei löydy mitään sellaista mikä siihen viittaisi.
Kuitenkin olen tästä kuullut eriävän mielipiteen ja sen vuoksi asiaa varmistellut lääkäreiltä ja muilta koiraharrastajilta.

Koiraharrastajista puheenollen; Täällä on eräs tuttava joka harrastaa metsästystä ja metsästyskoiria. Hän on käynyt monessa kokeessa koiriensa kanssa ja niin edelleen.
Olin kohtalaisen äimistynyt kun hän Hepun nähdessään heti kysyi olemmeko käyneet näyttelyissä. Sanoin että kyllä ja että paras tulos on ollut ROP pentu. Hän tokaisi siihen ettei ihmettele kun on niin upea koira jolla on upeat kulmaukset. Lähinnä yllätyin hänen kiinnostusta näyttelyihin :) Hän on kutenkin enemmän perus pohjalainen metsälläkäyvä mies, joka ei luulojeni mukaan paljoakaan näyttelyistä piittaa :D Mutta toisin oli. Mukavaa oli kuulla, että myös metsästyskoiria harrastava oli sitä mieltä, että Hepulla on rakenne kunnossa. Luonteesta Heppu sai kehuja myös.

Perjantaina kutienkin olisi tarkoitus suunnata takaisin etelään päin. Harmillista sinällänsä, koska sekä minä että koirat viihtyvät täällä niin hyvin. Mutta pakko se on takaisin mennä. Onneksi on vielä lomaa viikon verran, jotta ei heti tarvitse töihin mennä ;)

-'-'-'-'-'-'-

12.8 Polvi kipeänä  12.8.2008 6:24
Eilen sattui taasen haaveri. Heppu oli innoissaan menossa ovelle Ollia vastaan, mutta kaatui jyrkässä käännöksessä niin että molemmat takajalat menivät toiselle sivulle.

Kaatuminen näytti ihan viattomalta mutta herran kovaääninen ulina kieli siitä, että nyt sattui jotain muutakin. Tarkistettaessa mitä kävi, Heppu ei varannut toiseen takajalkaa ollenkaan, vaan piti sitä ilmassa. Kokeilin liikeradat läpi, enkä huomannut mitään tiettyä kipupistettä, koska jalka liikkui ihan normaalisti eikä Heppu aristanut sitä liikuteltaesa, mutta ei edelleenkään painoa jalkansa päälle laittanut vaan könysi kolmella jalalla.

Menimme tietysti lääkäriin jossa kaikkien tassujen liikeradat tutkittiin tarkasti ja päätettiin, että kuvataan polvet. Molemmat polvet kuvattiin sivusta ja edestä jotta saimme varmuuden siitä ettei ainakaan mitään murtumia ollut.

Lääkärimme Janne Ojala tutkikin kuvia pitkään ja hartaasti ja päätti vielä käydä kysymässä Skutilta hänen mielipiteensä. Hän sai vahvistuksen epäilyilleen, eli toisen polven nivelsiteet olivat osittain vaurioituneet.

Lääkärissä käynnin aikana Heppu suostui jo ottamaan hieman tukea jalasta, vaikka nilkutti edelleen aika pahasti. Lääkäri sanoikin sitten, että sinällänsä hyvä ettei kyseessä ollut täysikasvuinen koira. Jos Heppu olisi ollut täysikasvuinen ja kaatunut samanlailla, olisi nivelsiteet todennäköisesti repeytyneet täysin ja sillon edessä olisi ollut leikkaus sekä pitkä ja tuskallinen toipuminen.

Hän määräsi Hepulle lepoa ilman särkylääkkeitä, jotta kipu rajoittaisi hieman liikkumista. Tottahan se on; Jos kipulääkkeitä antaisi, ei enää sattuisi ja sitten mentäisiin taas tuhatta ja sataa jolloin vaurio voisi pahentua entisestään.

Tänään jalka on jo parempi ja Heppu laittaa painoa sille edelleen enemmän, vaikka nilkuttaa vielä. En olisi odottanut että yhdessä yössä vielä tapahtuu mitään muutosta, mutta pientä sellaista on havaittavissa. Nyt sopii sitten toivoa että paraneminen jatkuu samaan malliin!

Ja taas kerran lääkärilaskua maksaessani kiittelin itseäni siitä että olen ottanut sairaskuluvakuutuksen kaikille koirillemme!

-'-'-'-'-'-'-

9.8 Näyttelypäivä  9.8.2008 14:51
Tänään kävimme Vinttikoirakeskuksessa kansanvälisessä näyttelyssä. Tarkoituksena oli, että sekä Dii että Heppu olisivat osallistuneet mutta toisin kävi..

Aamull aloin katselemaan, että miten ihmeessä Diillä on silmä niin täynnä rähmää ettei tosikaan. Katsoessani tarkemmin huomasin että silmä on kamalan turvoksissa ja tulipunainen! Ilmeisesti neidillä on siis silmätulehdus meneillään! Toivoa sopii, ettei kyseessä ole tarttuva silmätulehdus kuitenkaan, tai muuten kaikki koiramme ovat hyvin pian sairaana :(

Samantien päätin siis, että tyttö jääköön kotiin odottelemaan ja lähdimme sitten Hepun kanssa.
Enemmän aamun tapahtumista löytyy keskustelupalstalta.

Ilo ja hämmästys oli suuri kun tuomari sitten antoikin oikein hyvän arvostelun! Hepusta tuli päivän ROP pentu! Kotiin lähdettiin siis muutaman ruusukkeen ja pienen pystin kanssa.

Nyt ollaan kotosalla ja väsymys on suuri... Koirat nukkuvatkin sikeästi, itse vielä päivittelen täällä sivuja :)

-'-'-'-'-

6.8 Osteopaatilla käynti  6.8.2008 20:44
Tänään kävimme koirujen kanssa osteopaatti Anna Hammarénilla. Tuomio oli selvä: Lindasta olisi ollut helpompaa luetella ne kohdat jotka eivät ole jumissa. Dii oli vinossa kolmesta kohtaa.. Heppu oli ainut jolla ei ollut mitään hätää :D
Tämä tosin oli odotettavissakin, koska on vielä kasvuvaiheessa.

Linda saatiin pehmenemään ja suurpiirteisesti kaikki jumit auki, mutta Diitä ei saatu yhdestä kohtaa suoraksi. Kuukauden päästä on siis seuraava aika varattava.

Viime aikoina ei olekkaan tullut kirjoteltua tänne niin paljon. Olen kirjotellut kirjaa, joten sormista ei ole enää liiennyt enempää tekstiä. Nyt kirja on valmis :) Tuskin siitä bestseller:iä tulee, mutta toivon että se herättää ihmiset ajattelemaan ja ottamaan enemmän selvää koira-asioista. Katsotaan kuinka käy ja minkälaista palautetta siitä saan..

-'-'-'-'-'-

 31.7. Ristiriitaisuuksia  31.7.2008 13:03
Jälleen olen miettinyt jalostustyötä eri näkökulmista.. Mielestäni on aika erikoista, että eri tahot haluavat niin eri asioita. Pennunostajat ja tulevat koiranomistajat haluavat tietysti mahdollisimman terveen ja tervepäisen perheenjäsenen jonka tunnistaa kyseenomaisen rodun edustajaksi. Kennelliitto näyttää haluavan lähinnä rotuyhdistyksen sanelemia yhdistelmiä ja monesti kieltäytyy ottamasta kantaa muuta kun muutamaan asiaan joita mainitaan kasvattajasitoumuksessa (kuten liian tiheän penikoittamisen vastustaminen jne). Rotuyhdistys ainakin tanskandogeilla keskittyy säännöissään lähinnä näyttelytuloksiin sekä siihen että astutusparilla on tietyt lonkka- ja kyynärtulokset (joka on tietysti hyvä) sekä astutusparin ikään (joka sekin on hyvä)... Jalostuksen tavoiteohjelmassa on kyllä sitten koko joukko omasta mielestäni äärimmäisen tärkeitä asioita johon pyydetään kiinnittämään huomiota, mutta joita ei vaadita millään lailla. Ja sitten kasvattajat.. Niin monet kasvattajat näyttävät kiinnittävän huomiota lähestulkoon vain näyttelytuloksiin eli siihen mitä tuomarit haluavat. Ja mitä tuomarit sitten haluavat? Jaa-a.. Se onkin sitten monimuotoisempi kysymys, eli kaiketi riippuu tuomarista...

Oma päätelmäni asiasta: Jalostustyöhön vaikuttaa suurimmaksi osaksi "pakotetut säännöt" joka käsittää dogeilla lähinnä seuraavat asiat:
- Penikointitiheys
- Lonkkakuvaus suoritettu (ei raja-arvoa)
- Astutusparin ikä

Näiden lisäksi on levempiä suosituksia jotka on asettanut rotuyhdistys joiden noudattamisesta kasvattajalla on taloudellista hyötyä (alempi rekisteröintimaksu jos sikseen sattuu) jotka ovat:
- Raja-arvot lonkka- ja kyynärtuloksille
- Näyttelytulokset

Sitten on tosiaankin nuo asiat joihin pyydetään kiinnittämään huomiota jotka ovat mielestäni yhtä tärkeitä, mutta joihin ei oikeasti kiinnitetä yleisellä tasolla niin paljon huomiota kuten sairauksien ennaltaehkäiseminen ja luonne.

Suurin vaikuttava tekijä on siis näyttelytulokset kaikenkaikkiaan. Eli ohjaavatko näyttelytuomarit jalostusta? Tavallaan omasta mielestäni. Siinä voi sitten miettiä minkälaisia jalostuksellisia tavoitteita näyttelytuomareilla on? Uskoisin että suurin osa tuomareista räpyttelisivät silmiään ja kysyisivät "anteeksi kuinka..?.." jos asiaa heiltä menisi kyselemään. Seuraavaksi yleisin lause olisi varmaan sellainen joka antaa ymmärtää ettei heillä ole mitään tekemistä jalostusvalintojen kanssa, joka sinällänsä on aivan totta! Eiväthän he jalostusvalintoja tee, vaan kasvattajat...

Kasvattajana oleminen ei vaikuta olevan helppoa. Pitäisi miellyttää kaikkia: Kennelliittoa, näyttelytuomareita, rotuyhdistystä, pennunostajia ja mahdollisesti vielä omia mieltymyksiä/moraalia/etiikkaa jne. Jotenkin minusta vaan tuntuu että monikaan ei mieti asioita ihan näin pitkälle. Saatan hyvinkin olla väärässä ja toivon olevani. Mutta sillon itseäni ihmetyttää suuresti teot. Mietteet ovat eri kun sanat ja molemmat näistä eri kun teot. Mistä sitten johtuu ettei nämä kaikki kohtaa? Varmaankin vaikeudesta(?)

Itse olen ainakin miettinyt pääni puhki miten kaikki palaset saisi kohdalleen jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Olen kutienkin tullut siihen lopputulokseen, että ihan kaikilta kohdin niitä ei saa yhdistettyä, tai muuten jalostusmateriaalia ei yksinkertaisesti olisi tarpeeksi :D Ainakaan ns. tavallisen kasvattajan ulottuvilla, ellei sitten satu voittamaan lotossa niin että voi uhailla maailmaa ympäri etsimässä materiaalia.

Seuraavaksi tulee sitten mieleen mistä tavoitteesta olisi luovuttava? Omalta kohdaltani jättäisin ensimmäisenä pois näyttelytulokset. Sillon en siis miellyttäisi rotujärjestöä ja mahdollisesti en näyttelytuomareitakaan. Samalla se varmasti karsisi osan mahdollisista pennunostajista myös.

Voisiko näyttelytulosten unohtaminen sitten olla niin vakavaa? Hmm..?..

Edellyttäen että osaa katsoa koiran rakennetta "oikein" eli niin että erottaa onko rakenne terve vai ei ja onko rakenne rodunomainen vai ei, niin sanoisin ettei näyttelytuloksilla ole sen enempää merkitystä pennun tulevan elämän kannalta.

Jos terveystulokset ovat huippuluokkaa, luonne on tasapainoinen ja ikä sekä kypsyys koiralla kunnossa, niin mikä voi valinnassa vielä olla pielessä?
(selvennettäköön tässä nyt että kypsyydellä tarkoitan sitä mitä ikä vuosina ja kuukausina ei pysty kertomaan: Onko narttu psyykkisesti valmis emoksi ja uros psyykkisesti kykenevä suoriutumaan astumisesta).

Jos joku sen osaa minulle kertoa, KERTOKAA ihmeessä :)
Se on tietysti sitten ihan eri asia miten kukin luonteen kokee... Erittäin vahvan hermorakenteen ja tasapainoisen luonteen omaava koira voi olla jonkun mielestä aivan kauhea, siinä missä jonkun toisen mielestä hermostunut ja arvaamaton voi olla kauhea. Monesti vaikuttaakin olevan niin, että vieraiden koirien kohdalla osataan kyllä ylläpitää kritiikkiä (joskus jopa epäasiallisen tiukkaa kritiikkiä) mutta omien koirien suhteen laitetaan todella ruusunpunaiset silmälasit päähäh. Itse en halua tähän tilanteeseen koskaan ja se onkin yksi suurimmista huolenaiheistani; Osaanko olla täysin objektiivinen valinnoissani? En varmasti TÄYSIN mutta edes RIITTÄVÄN..

Tähän tietysti sitten vaikuttaa hyvinkin paljon käyttötarkoitus. Työkoiralta vaaditaan aivan eri ominaisuuksia kun perhekoiralta. Hyvä työkoira voi olla absoluuttinen katastrofi normaali perheen lemmikkinä ja päinvastoin.

Jos katselen omia narttujani, sanoisin että Jojo on ehdottomasti hyvää materiaalia perhekoiraksi kun taasen Diissä on ominaisuuksia työkoiraksi olettaen että uroksella olisi parempi hermorakenne kun sillä. Hepusta taasen sanoisin, että sillä on ominaisuuksia molempiin suuntiin. Paljon riippuu siis nartusta mitkä siinä vahvistuisivat.

Ja sitten päästäänkin tähän ikuisuuskysymykseen joka on: Miten luonne periytyy vai periytyykö se ollenkaan? Haluaisin lukea tutkimustietoa asiasta, mutta kun sitä ei ole. Sitä on tutkittu aivan liian vähän jotta pystyttäisiin antamaan luotettavia tuloksia suuntaan tai toiseen.

Se mitä on tutkittu jonkin verran (liian vähän sitäkin tosin) ja joka omaan logiikkaani istuu hyvin on, että emolla on suuri vaikutus pentuihin koska siitähän ne ottavat mallia ensimmäisten elinviikkojensa aikana joka pysyy niiden mukana loppuelämän. Mutta paljonko käyttäytymisestä siiryy pentuihin? Paljonko siihen voi vaikuttaa jälkikäteen? Miten yleensäkkään tuollaista voisi tutkia? Niinpä.. Siinä taitaa olla syy siihen miksi sitä ei ole niin paljon tutkittukkaan. Pitäisi asettaa mittarit jolla sitten asiaa voitaisiin seurata ja se ei ole helppoa. Tutkimustulokset voitaisiin kyseenalaistaa aina. Ja yhden ihmisen elinikä olisi aika lyhyt tällaisen asian tutkimiseen kattavasti.

Niin.. Taidan aina päätyä jauhamaan samasta asiasta näitä asioita pohtiessani :) Tietysti olisi jo helpompaa jos pystyttäisiin kunnolla tutkimaan sairaudet ja fyysiset ominaisuudet ja testaamaan niitä ennen astutuspäätöksen tekemistä edes. Se työ on jo käynnissä Hannes Lohen tutkimusryhmän myötä, mutta kauan siinäkin menee enennkuin tuloksia saadaan, vaikka yllättävän paljon tuloksia onkin jo saatu! Harmillista vaan, että ne eivät kohdistu tähän "omaan" rotuuni. Positiivista se on silti.

Mutta niinhän se taitaa olla: Jos ei pelaa niin ei voi voittaa, eli kaikessa on riskinsä. Tärkeintä lienee tehdä parhaansa ja kantaa vastuu tekemästään sitten, ja se onkin tavoitteeni :)

-'-'-'-'-'-

29.7 Haikean rauhallista  29.7.2008 7:21
Jojon muutettua meiltä palasi rauha taloon. Dii nukkui ensimmäisen vuorokauden melkeinpä putkeen kun sai vihdoin rentoutua. Lindakin näyttää ottavan rennommin eikä enää ole joka risahdusta haukkumassa.

Haikeaa se kutienkin on kun tyttö muutti pois :/ Ikävä on, mutta toisaalta taasen on ihanaa nähdä että rento ja huoleton olo on palannut taloomme. Olen vakuuttunut siitä, että Jojokin pääsee nyt paremmin ottamaan lugnisti kaikin puolin. Varmasti aikansa menee nennenkun tottuu uuteen ympäristöön ja ihmisiin, mutta sen jälkeen loppuelämän pitäisikin olla yhtä rentoutta :D

Kävimme eilen taasen kentällä Diin kanssa tekemässä vähän töitä ja Dii toimi kuin unelma kaikin puolin. Siitä jo huomaa, että ottaa rennommin eikä ole koko ajan näppäimellä.

Heppu näyttäisi olevan ainut jota tämä kaikki ei ole liikuttanut penniäkään :D Se osaapi ottaa lugnisti aina eikä sitä näytä oikeestaan mitkään maailman murheet painavan! Ainut "stressin aihe" mitä herralla on, on oman pihan vartioiminen. Välillä vaikuttaa siltä että yrittää oikein äijäillä ;) Mutta sepä loppuu lyhyeen kun mamma tulee pihalle :P

-'-'-'-'-'-

23.7 Kasvattajan peruskurssi  23.7.2008 15:54
Noniin! Nyt on sitten vihdoinkin ilmoittauduttu kasvattajan peruskurssille joka pidetään syyskuussa. Kauan odotinkin että tulisi ilmoittautumisen aika! :) Kesä kun tuppaa olemaan sellaista aikaa, ettei koiraväellä ole aikaa tehdä muuta kun puuhastella näyttelyiden ja kokeiden kanssa.. Ja tottahan se on ettei paljon aikaa niiden jälkeen jää.

Toinen iloinen yllätys oli SuKoKan ilmoitus jäsenyydestä. Sitäkin olen odotellut jo jonkin aikaa. Järjestöön kun ei voi vain ilmoittautua, vaan suosittelijoita tarvitaan jne. Joka on mielestäni ihan hyvä toimintatapa kaikenkaikkiaan. Ennen kaikkea olen siis odottanut sitä, että pääsisin jäseneksi ja mukaan kursseilee ynnä muuta mitä he järjestävät, eli ahmimaan lisää tietoa. Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta on se niin monesti sen arvoista. Ellei tiedä asioista/ongelmista, on niille hankalaa tehdä mitään, varsinkaan jos ei yleensäkkään ole tietoinen siitä että jonkinlaista ongelmaa tai pontentiaalista ongelmaa on. Se on hieman niinkuin olisi matkalla jonnekkin, mutta ei tietäisi mihin on matkalla ja kuitenkin omatoimisesti sinne pitäisi päästä ;) Minä ja minun vertauskuvani...

Haikeaa tässä päivässä on se, että menemme viimeisen kerran kentälle tekemään hieman töitä Jojon kanssa ennenkuin Jojo muuttaa Lieksaan. Tyttöä tulee kyllä ikävä :|
Niin paljon ollaan puuhailtu ja edetty, että haikein mielin sitä jään muistelemaan, vaikkei tyttö mihinkään häviä! Ja tiedän että Jojo saa oikein hyvän kodin. Mutta jotenkin se on kuteinkin haikeaa. Hassua.. Mutta nyt kamppeet kasaan ja kentälle!

-'-'-'-'-

25.7 KÄÄK!!!!  25.7.2008 9:25
Kirjoittelin jo tunne foorumille kunnon avautumisen.. Käykää sieltä lukemassa:

http://calcifers.bubblelol.com/tiedoitteet-f1/uusi-koiralaki-ranskaan-t37.htm#53

-'-'-'-'-'-

 21.7 Pentutestauksesta  21.7.2008 9:21
Tämän aamun ajatus taisi olla pentutestaukset...

Pentutestejä on monenlaista kuten myös testaajia. Oman käsitykseni mukaan pentutestejä tehdään lähinnä käyttökoirille, jotta selviäisi minkälaiset käyttöominaisuudet niillä on. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien kasvattajien olisi hyvä testauttaa pentunsa, mutta seurakoirien kasvattajilla vaan olisi eri motiivi kun käyttökoirien kasvattajilla.

Jokainen kunnollinen kasvattaja kantaa varmasti huolta kasvattiensa tulevaisuudesta. Useimmat kyselevät ja haastattelevat mahdollisia ostajia ja tekevät sen perusteella päätöksen myyvätkö pennun. Useinmiten asia jää kuitenkin siihen. Kun päätös pennun myymisestä on tehty, ostaja saa itse valita pentunsa. Tämä on käsittääkseni aika yleinen käytäntö. Kuitenkin olisi hyvä jos tietyn luonteen omaava pentu löytäisi omistajan jonka luonne sopii yhteen sen kanssa.

Kuten olen aiemminkin sanonut, kova koira pehmeän ihmisen kanssa tai pehmeä koira kovan ihmisen kanssa tyydyttää harvemmin kumpaakaan osapuolta. Yleensä sellanen parivaljakko kokee ongelmia laidasta laitaan. Toki jokainen voi opetella toimimaan koiransa luonteen ehdoilla, mutta huomattavasti helpompaa se on jos heti alusta lähtien tietää tai on saanut edes viitteitä koiran luonteesta.

Tästä syystä olisi mielestäni hienoa jos kasvattaja voisi heti alkuunsa suositella tiettyä pentua ostajalle ja kertoa hieman pennun luonteesta ja mitä se käytännössä pennun kasvaessa tarkoittaa.

Monet kasvattajat kiinnittävät kyllä huomiota tähän asiaan jonkin verran, koska katselevat pentulaumaa ja niiden välisiä suhteita. Mutta samaa asiaa se ei aja kun pentutestaus. Testin suorittajan tulee ensinnäkin olla pennuille täysin vieras ihminen, joten kukaan kasvattaja ei voi omia pentujansa testata... Tällöin myöskin se pienikin puolueellisuus joka saattaisi olla olemassa ei tule esiin - eihän ventovieras ole voinut suosikkiaan valita kun ei ole pentuja ennen nähnyt.

Silti kiinnostus pentutestaukseen vaikuttaa olevan miltei nolla. Ainakaan asiasta ei puhuta doggipiireissä. Tätä olen hieman kummastellut kun kyseessä on kuitenkin niin suuri rotu ja suurimmalla osalla kasvattajista on suuri huoli siitä mihin pennut menevät ja miten niiden elämä jatkossa sujuu...

-'-'-'-'-'-

 17.7 Työkoiran elämää  17.7.2008 7:47
Eilen oli ensimmäinen päivä jolloin Heppu oli mukana kentällä ja pääsi tositoimiinkin :)

Todella hyvin herra käyttäytyi ja moni olikin aivan ihmeissään miten noin nuori malttaa olla niin nätisti...

Seniltainen kenttävuoro olikin parintunnun mittainen, mikä on alle vuoden ikäiselle aikasta pitkä aika. Saihan Heppu välillä levähtää autossa, mutta oli herra kyllä VÄSYNYT kun kotiinpäin lähdettiin. Auton takaosasta kuului vaan tuhinaa kotimatkalla.
Kuitenkaan Heppu ei joutunut haastavimpiin tehtäviin, kuten olettaa saattaa kun ihan ensimmäistä kunnon työpäivää oltiin tekemässä. Dii sai hoitaa ne hommat.

Kaikenkaikkiaan sujui siis todella hyvin ja sain jälleen kerran olla ylpeä tuosta natiaisesta. Opettelemista on vielä ennenkuin täysipainoisesti voi työkoirana toimia, mutta hyvää hiljaa tulee :) Kuitenkin herra hoiti hommansa todella mallikkaasti kaikin puolin!

-'-'-'-'-'-'-

 16.7 katse hampaisiin  16.7.2008 14:32
Tänään oli taasen koirujen kynsienhoitopäivä. Samalla tarkistelin sitten sekä korvat että hampaat. Pohdiskelin tuota Hepun alapurentaakin hetken verran, joka ei onneksi ole paha. Samalla päivitin hieman kuvia tuonne "Hoito" osioon nähtäväksi.

Lähinnä pohdintani osuivat koirien hampaisiin.. Joillakin on tapana harjailla koirien hampaita, toinen antaa solmuluita ja/tai dentastixejä sun muuta ja sitten on koirat joiden hampaita ei oteta huomioon mitenkään tai viimeisenä ne jotka saavat aitoja luita kaluttavakseen...

Olen tise kokeillut läpi nuo kaikki elämäni aikana kun koiria olen omistanut. Tuntuu hassulta sanoa näin, ja melkein järjenvastaiseltakin tavallaan, mutta mikään ei ole saanut koirien hampaita pysymään yhtä puhtaina kun raakaravinto. Johtuneeko sitten siitä että joutuvat pureskelemaan niin paljon sekä luita että rustoja, mutta mikään määrä solmuluita ei ole saanut samaa aikaan. Ja dentastixit sun muut.. Noh, eivät kyllä nekään. Ainoa jota en ole kokeillut on koirien hampaiden harjaaminen! Olisi mielenkiintoista nähdä sellaisen koiran hampaat joita on harjattu pennusta saakka ;) Sillon voisi vähän vertailla.

Kuitenkin mietteeni kohdistuivat lähinnä tosiaankin siihen, että kuinkahan paljon ihmiset yleensäkkään katsovat koiransa hampaita? Itse olin tavattoman huolissani Lindan hampaista aluksi. Ne kun tosiaan ovat kuluneet edestä täysin auki. Luulisi niiden olevan kipeätkin. Mutta ei.. Rouva jyystää menemään täysillä jopa jäisiä luita (itselläni hampaat vihloisivat niin ettei tosikaan jos saman tekisin) ilman mitään ongelmia!
Lääkäriltä kun kyselin hampaista, sain vastaukseksi, että kyllä, se on huono että ovat tuolla tavalla kuluneet, mutta vaihtoehtona on oikeastaan vain vetää ne pois koska paikkaaminen tuollaisessa tapauksessa olisi melkein mahdotonta kun hammas pitäisi kokonaan tappaa (eli juurikanavat täyttää jotta ne saisi umpeen jolloin hammas kuolee).

Hampaiden poistaminen olisi lähes katastrofi koska kaikki etuhampaat pitäisi poistaa ja tosiaankin lukuunottamatta sitä yhtä hammasta joka on jo poistettu niin mitään kivun oireita ei ole ollut. Tuo joka poistettiin oli juuristaan tulehtunut pahasti...

Mutta miten yleensä? Jos joku omistaa koiran eikä käy sen kanssa näyttelyissä, tai vaikka kävisikin, niin tarkistelevatkohan yleisesti ihmiset koiransa hampaita? Kun niin monesti kuulee vaan ihmisten sanovan, että koiran hengitys haisee pahalle. Ei meillä vaan.. paitsi sillon kun on juoksu, jolloin koko koira vaikuttaa haisevan pahalle :P Ja niitähän ei esim. Lindalla enää ole koska on leikattu.

Itse neuvoisin kyllä ihmisiä ainakin antamaan raakoja aitoja luita koirilleen syötäväksi, vaikkeivät muuten raakaravintoa antaisikaan. Pysyy ainakin hampaat puhtaana ja hengitys miellyttävämmän hajuisena :) Mutta nämä nyt ovat taasen minun paasauksiani :D

-'-'-'-'-'-'-'-

15.7 Toipumista ;)  15.7.2008 10:25
Hiljalleen on tosiaan toivuttu sunnuntain koetuksesta. Itse näyttelypäivän tapahtumista kirjoitin pitkän pätkän tuonne foorumille näyttelyosioon, eli kannattaa sieltä käydä lukemassa jos kiinnostaapi.

Olin mukamas niin hyvin suunnitellut ja muistanut kaiken. Heh.. Enpä ollutkaan sitten. Ensi kerralla viisaampana liikkeelle ;)

Seuraava näyttely onkin sitten Helsinki 9.8 jolloin tapaamme ensi kertaa ulkomaalaisen tuomarin. Asioita helpottaa varmasti se, että mukana on silloin vain Heppu ja Dii jolla ei ole ongelmaa toistensa kanssa toisin kun Diillä ja Jojolla. Mutta minkäs asialle tekee? Samahan se on ihmistenkin kanssa. Jos ei siedä jotakuta, niin sitten ei siedä vaikka mikä olisi. Sympatiani ovat molempien tyttöjen puolella kyllä tässä asiassa.

Taasen olen kasvattamista miettinyt ja pohtinut, ja alan kyllä kallistumaan siihen suuntaan, että Jojoa voisin käyttää jalostukseen mutta Diitä en, ellen satu löytämään aivan täydellistä kumppania Diille, joka on epätodennäköistä.

Heppu taasen näyttää olevan oivaa jalostusmateriaalia kun ei mikään näytä sen hermoja hätkähdyttävän millään lailla :D Tuolla näyttelyssäkin oli kuin kala vedessä. Ei sitä alkanut missään vaiheessa hirvittämään vaikka tytöt olivat kiihdyksissä ja ympärillä hirmuisesti hälinää ja emäntäkin juoksee ympäriinsä kuin heikkohermoinen.

Kyllä Heppu tuli ottamaan minusta tukea sillä välin kun odottelimme vuoroamme kehän lähettyvillä, mutta ei sitä hirvittänyt sillä lailla. Eihän Diitäkään HIRVITTÄNYT mikään muu kun se kun vieras saa tulla räpeltämään ja sorkkimaan suutakin, mutta pinna oli kireällä neidillä kyllä. Autoon kun päästiin niin kaikki oli hyvin taas. Hmm.. Vaikeita juttuja tosiaankin, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Vielä ei mikään kiire mihinkään suuntaan kuitenkaan ole.

-'-'-'-'-'-'-'-

12.7 Treeniä ja mietteitä  12.7.2008 21:12
Tänään kävimme Voiton Jennin kanssa treenaamassa esittämistä.. Treenattavana oli Jojo ja Heppu. Muutama hyvä idea tuli mieleen jotka toimivat hyvin, eli ehkä emme olekkaan ihan hukassa huomenna ;) Heh. Suurkiitos Jennille avusta!

Tänään tanskandogipalstalla tuli ihmeteltyä tekstin muodossa näyttelytuomareiden arvosteluja. Muoto ja rakenne ovat tiettyjä asioita, johon en ota niinkään kantaa, koska en ole niiden asiantuntija. Muoto on aika pitkälle makuasia, rakenne on määritelty taasen ruotumääritelmässä ja tietysti sen näkee vähemmän harjaantunut silmäkin mikä ei ole TERVE rakenne.. Mutta kummasteluni suuntautuikin enemmän liikkeisiin. Liikkeiden pitäisi näyttää vaivattomalta sanotaan. Silti NIIN MONESTI näkee koiria (muitakin kuin dogeja) jotka ovat saaneet huipputuloksia näyttelyissä, mutta eivät liiku terveesti, saatika sitten vaivattomasti. Se on meilestäni hämmästyttävää, vaikken sen ihmeemmin haluakkaan kritisoida näyttelytuomareita ja palstalla toinkin sen esille, että tämä EI ole hyökkäys tuomareita kohtaan, vaan kummastelua.

Näen näyttelyissä paljon hyvää, mutta samalla paljon huonoakin. Haluaisin mielelläni nähdä faktaa, tilastoja siitä millaisia jälkeläisiä hyvän tuloksen saaneet koirat ovat tuottaneet ja tämän vielä per tuomari. Tämä varmasti valottaisi hieman sitä, kuka tuomitsee ja mitä. Mitä kukin suosii arvosteluissaan jne.

Näyttelytulokset ovat siinä mielessä kinkkinen juttu. On asetettu standardi jota sitten kuitenkin kukin soveltaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Luonteista sanotaan HARVOIN mitään, siksi olinkin erityisen ilahtunut kun Jojo viime näyttelyssa sai maininnan, jossa sanottiin sillä olevan miellyttävä käytös.

Fakta on kuteinkin se, että jalostusta ohjaa hyvin pitkälle näyttelytulokset, vaikka pitäisi keskittyä muuhunkin. Kävin katselemassa myös esim. luonnetestitietokantaa. SURULLISTA oli huomata että ALLE SATA dogia on arvostelut (tai sitten en osannut käyttää tietokantaa....).

Kertooko tämä jotain luonteiden seuraamisesta? Ehkä, tai sitten kasvattajat luottavat omaan arvosteluunsa TAI eivät kiinnitä sen ihmeemmin huomiota asiaan. Nartun luonteeseen kiinnittäisin erityisen paljon huomiota, koska pennut seuraavat sitä ensimmäiset elinviikkonsa joka tietysti jättää jälkensä loppuelämäksi.

Johan taas tuli paasausta. Minä olenkin tietysti pelkkä harrastaja ;) Toivottavasti kuitenkin jotkut ovat miettineet samoja asioita, kuten varmasti ovatkin :)

-'-'-'-'-'-

 11.7 Kennelliitto  11.7.2008 9:21
Vihdoinkin Kennelliitto alkaa ottamaan kantaa asioihin.. Ymmärrän että byrokratiaa piisaa ja asioita voi olla hankala viedä nopeasti eteenpäin, mutta monesti on vaikuttanut siltä, että kyseessä on ollut myös välinpitämättömyyttä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, ettäyleistä painostusta on ollut niin paljon kennelliiton suuntaan, että jotain on saatu aikaiseksi. Selasin tänään kennelliito uutisia, ja silmiini osui tämä uutinen:

"Lisäys voimassaolevaan koirarekisteriohjeeseen
Hallitus päätti 30.5.2008 pidetyssä kokouksessa, että voimassaolevan koirarekisteriohjeen kohtaan ?2.1. Pentueen rekisteröinnin ehdot? tehdään seuraava lisäys: Pentuetta ei rekisteröidä, jos pentueen kasvattaja(t) tai jalostusoikeuden haltija(t) on/ovat eläintenpitokiellossa. Lisäys tuli voimaan heti. "

-'-'-'-'-'-'-

10.7 Odotusta  10.7.2008 9:40
Sunnuntaina olisi näyttelyyn meno. Jännittää jo valmiiksi jonkin verran... Sinällänsä aika hassua, koska mitään suurempia odotuksia tuloksien suhteen ei ole, mutta tietysti se on Hepun ensimmäinen näyttely!

Kahdestaan kun olemme treenanneet kaikki sujuu hyvin, mutta saa nähdä miten sitten kehässä ja tositilanteessa :| Vaan siinähän on yksi syy miksi sitä mennään pentunäyttelyihin, että saisi hieman treeniä ja kokemusta ;)

Eniten varmaankin jännitää se, että näyttely on niin suuri, 24 kehää ja valtava alue.. Meillä on kolme koiraa mukana ja kaksi ihmistä.. Ja aika pitkä aika jonka vietämme siellä. Noh, eipä kai siinä mitään tavattoman kummallista voi tapahtua? :P

Muutamaan muuhunkin näyttelyyn olemme ilmoittautuneet Hepun ja Diin kanssa ja huomasin suureksi huvituksekseni, että olin ilmoittanut Hepun syyskuussa olevaan Porvoon näyttelyyn pentuluokkaan vaikka herra kuuluukin siinä vaiheessa jo junnuihin :D Oletan että ottavat yhteyttä asian tiimoilta piakkoin ;) Aika rientää niin nopsaan ettei sitä aina tule ajatelleeksi tuollaisia, heh.

-'-'-'-'-'-

7.7 Lonkkakuvaus  7.7.2008 18:25
Tänään käytiin sitten lonkkakuvauksissa ja oikein tyytyväinen olen tuloksiin :) Molemmilla lonkat kunnossa ja kyynäret myös. Jojo sai vielä oikein kehuja lonkistaan, että ovat kuin malliesimerkki terveistä lonkista ja että kaikkien pitäisi pyrkiä samaan tulokseen.

Nyt sitten vaan jäädään odottamaan mitä Kennelliitto tuumii samaisista kuvista. Jojolta jouduttiin muutamat kuvat ottamaan kun eivät heti onnistuneet, mutta Diin kaikki kuvat onnistuivat kerralla, eli kohtalaisen nopsaan päästiin pois.

Nyt täällä kotona molemmat tytöt ovat aika tokkuraisia vielä ja nukkuvat. Itse ajattelin suunnitella mihin uuden arkkupakastimen sijoittaisin nyt kun sellaisen vihdoinkin sain!

-'-'-'-'-'-

 5.7 Jalostuksesta taasen  5.7.2008 10:34
Tänään kirjoittelin tanskandogipalstalle hieman omia mielipiteitäni harlekiini-harlekiini parituksesta jonka Kennelliitto on päättänyt kieltää. Ajattelin samalla lisäillä tänne asiasta hieman.

Omasta mielestäni on hyvä asia, että tämänkaltainen paritus kiellettiin, koska se tuo mukanaan erinäisiä sairauksia näkö- ja kuuloelimiin. Tässä lainaus kirjasta "Lemmikkieläinten jalostus" jossa asiaa avataan hieman:

"Koiran merle- ja harlekiinivärit ovat viallisten geenien aiheuttamia.
Koiran M-geeni on perinnöllisiltä vaikutuksiltaan erikoinen. Sarhjan normaaligeeni kirjoitetaan pienellä m:llä. Jos eläimellä on Mm-yhdistelmä, pigmentinmuodostus on muuttunut siten, että valkoisen osuus turkissa lisääntyy. Valkoinen voi muodostaa jopa yhtenäisiä laikkuja. Myös silmien väri voi olla muuttunut verkkokalvolla olevien vaaleampien värisävyjen vaikutuksesta niin että eläimen katse vaikuttaa tuijottavalta. Silmäviat voivat olla vakavampiakin silmän sisäisiä muutoksia. M-geenin hieman epäselvä vaikutus on nähtävissä blue-merle skotlanninpaimenkoirilla, ns. tiikerimäyräkoiralla ja täplikkäällä dunkkerinajokoiralla. Tanskandogeilla Mm aiheuttaa laikullisen harlekiinivärityksen.
Kaikilla kyseisillä koiraroduilla, joilla esiintyy M-geeni, homozygootti MM aikaansaa täysvalkoisuuden ja vaiketa vikoja näkö- ja kuuloelimissä. Nämä ovat erityisen vaikeita silloin kun eläimellä on lisäksi muita S-sarjan valkoisuuden geenejä."

Moni kasvattaja ei perehdy niin hyvin terveydellisiin asioihin kun omasta mielestäni olisi suotavaa, vaan käyvät kasvattajakurssin ja alkavat kasvattamaan. Vielä useampi kokee geenit ja niistä lukemisen korkeamman luokan tieteeksi jota ei tavallinen ihminen ymmärrä. On totta, että aiheesta on paljon kirjallisuutta josta ei oikeasti tahdo saada selvää ellei ole korkeamman luokan tutkintoa, mutta on myös monta hyvää teosta jotka selittävät asiat kansantajuisesti.
Liian monet keskittyvät kasvatustyössään lähinnä näyttelykoirien jalostamiseen unohtaen terveyden ja luonteen. En tarkoita nyt, että tekisivät asian tahallaan, vaan tietämättömyyttään kun eivät ole perehtyneet niin syvällisesti asioihin kun voisivat.

Julkisuudessa on puhuttu paljon koiriemme terveydestä, mutta mielestäni ei ole tuotu kovinkaan hyvin sitten julki sitä, miten asioita voitaisiin parantaa. Koko koirankasvatus on kuitenkin harrastajien harteilla! Kennelliitto ei ota kantaa siihen ja tähän vaan sanoo että pitäisi kääntyä rotujärjestön puoleen. Rotujärjestössä on hyvin monesti "vain" harrastajia. On sitten kiinni siitä kuinka valveutuneita harrastajia siellä on. Toki on asiantuntijajäseniäkin, mutta ei kaikilla.. Oma rotujärjestömme on mielestäni kiitettävän aktiivinen, mutta enemmänkin voitaisi tehdä... Tietysti on turhaa järjestää tapahtumia ja koulutuksia johon kukaan ei osallistu... Mutta mielestäni olisi ihan hyvä silti yrittää järjestää koulutuksia jossa olisi enemmän asiaa luonteen ja sairauksien vaikutuksesta, eikä aina ulkonäön vaalimisesta.

TOSIN, positiivisia yllätyksiäkin olen kokenut. Esimerkiksi rakenneluennolla oli ilahduttavaa kuulla että rotumääritelmässä on mietitty myös koiran terveyttä ja että tarkat kuvaukset kulmauksista sun muusta on harkittu sen mukaan että koira olisi mahdollisimman terverakenteinen. Näin ei ole kaikissa roduissa - valitettavasti.

Mutta nyt taisin taas innostua paasaamaan muusta kun mitä oli tarkoitus.. ;)

-'-'-'-'-'-'-

1.7 Kolmetuhatta kävijää..  1.7.2008 23:35
Tänään kolmentuhannen kävijän raja meni rikki sivuillamme :)

Olenkin pohtinut mitä mieltä ihmiset ovat sivuistamme ja löytyykö kaikki, onko hyviä/huonoja puolia jne. Aiheesta aloitin oman topicin keskustelupalstalla:
http://calcifers.bubblelol.com/calcifer-s-keskustelu-f3/mita-mielta-t31.htm#40

-'-'-'-'-'-'-'-

30.6 Ruokalasti  30.6.2008 16:37
Huhheijaa.. Taasen on vajaat sata kiloa kaiken maailman lihoja, luita ja sisäelimiä sullottu pakastimiin. Olihan taas homma :D

Noh, pian meille pitäisi tulla arkkupakastin jonka pitäisi tätä ruokailurumbaa helpottaa jonkin verran. Kuvia koko hommasta löytyy "Ravinto & liikunta" sivulta löytyvästä "Ruokailurumba" linkistä.

Sivulta käy ilmi raakaravintoruokinnan "ilot". Se ei ole ihan yhtä kätevää ja helppoa kuin nappulalla ruokkiminen, mutta omasta mielestäni sen on ehdottomasti vaivan arvoista!

-'-'-'-'-'-'-

Juhannusviikonloppu  23.6.2008 9:13
Juhannus ei meikäläisen osalta mennyt oikein putkeen... :S

Torstaina töiden jälkeen pakattiin auto, laitettiin koirille punkkipannat kaulaan ja eikun menoks ajelemaan Pohjanmaata kohti Munsalaan...

Alkumatka sujui hyvin, mitä nyt hieman etoi se punkkipantojen vahva haju. Eihän ne pahalle haise, mintulle ja eukalyptukselle lähinnä, mutta sen verran voimakas oli se että alkoi hieman etomaan, mutta ei pahasti.

Lindan nenään ne taisivat käydä vähän enemmänkin, koska oksensi autoon noin pulessa välissä matkaa :( Noh, eipä siinä auttanut kun pysähtyä huoltoasemalle ja siivota ainakin pahimmat pois ja jatkaa matkaa.

Perille kun päästiin niin Dii oksensi vähän ajan päästä ja sitten vielä Heppu. Kummastelin, että johan nyt, mutta koska kaikilla muuten näytti olevan ihan ok olo, ajattelin että varmaankin sapuskassa oli jotain kun samaa lihaa olivat syöneet.

Keskiyön paikkeilla alkoi väsyttämään sen verran että jätin muut juhannusjuhlijat puuhiinsa ja menin itse nukkumaan ja koirat kömpivät sänkyni viereen nukkumaan myöskin.

Hiljalleen itsellenikin hiipi huono olo joka vaan voimistui koko ajan kunnes ei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä oksentamaan. Mökkiin kun yritin mennä niin tajusin mistä se olo oli johtunut: Punkkipannoista. Ei muuta kun kaikilta koirilta panta pois ja mökki tuulettumaan... Aamuyöstä menin sitten takaisin ja aloin nukkumaan..

Aamulla herättiin ja istuskelin rauhassa syömässä aamupalaa. Siitä kun ptii nousta niin eipäs sitten noustukkaan kun järkky kipuaalto selässä kävi: Noidannuoli. En päässyt enää suoraksi ollenkaan. Siinä meni sitten loppuaika sunnuntaihin saakka selällään maatessa enimmäkseen mökissä. Eipä kyllä ulkona olisi kovinkaan paljon pystynyt olemaan kun satoi kaatamalla vettä, mutta olisi ollut kiva liikkua kutienkin. Koirat kyllä parhaansa mukaan yrittivät saada mua mitä ihmeellisempiin asentoihin siinä mökin sohvalla kuten kuva-albumista näkyy ;)

Mutta juuh, eli tämä Juhannus ei ollut maailman paras, mutta oli niitä mukaviakin hetkiä :)

-'-'-'-'-'-'-

18.6 Jojo muuttaa Lieksaan!  18.6.2008 12:25
Ida pääsi opiskelemaan Lieksaan ja muuttaapi sinne ja Jojo mukana! Onneksi olkoon vielä Idalle kouluun pääsystä :)

Kivi tippui sydämeltäni kun uutisen sain, koska tiedän että Ida on Jojolle oikeanlainen omistaja ja että sillä tulee olemaan hyvä olla.
Elokuussa siis Jojo muuttaapi sinne ja on sen aikaa vielä meidän ilonamme :)

-'-'-'-'-'-'-

 9.4. Ajatuksia jalostuksesta  9.4.2008 12:00
Kirjoitin tämän tekstin alunperin tuonne keskustelupalstalle, mutta koska se oli lähinnä ajatuksenvirtaa kun yleensä tekstini täällä blogissakin, niin kopioin tännekkin. Vastauksia ja omia mielipitetä voi tuonne keskustelupalstalle laittaa. Linkki löytyy etusivulta.

****

Olen monen monta kertaa viettänyt unettomia öitä miettien koirien jalostusta. (Tehdään nyt selväksi, etten ole ollut uneton tästä syystä, vaan käyttänyt aikani hyödyksi miettimällä )

Olen pohtinut monta kertaa omien koirieni jalostusominaisuuksia ja sitä, kuinka paljon tunteeni vaikuttavat tähän arviointiin. Vielä en tiedä lonkka- ja kyynärtuloksia, mutta ne olisi tarkoitus selvittää pian kuvauttamalla neidit. Polvet ja silmät ovat ok, se on jo tutkittu. Sydänultra ja muut tutkimuksetkin ovat vielä tekemättä, mutta tehdään varmasti ennenkun lopullisen päätöksen teen siitä, käytänkö jompaa kumpaa, vai kenties molempia jalostukseen.

Terveys on tietysti ehdottoman tärkeää ja siitä lähen liikkeelle. Seuraavana ominaisuutena arvrostan luonnetta. Luonnetta vaan on kovin vaikea arvioida luotettavasti. Toki on olemassa luonnetesti, joka mielestäni kertoo jotain, muttei koko totuutta. Luonnetestissä kun ei juuri oteta huomioon oiran ja ohjaajan välisen suhteen vaikutusta. Jos koira ei luota penniäkään ohjaajaansa (kuten niin monesti on) se vaikuttaa väistämättä siihen miten se reagoi eri häiriöihin. Mutta luonnetestiinkin olisi tarkoitus mennä. Niitä järjestetään vain aivan liian vähän. Yleisesti ottaen kyse on käyttökoirien rotujärjestöjen järjestämistä kokeista ja sillon tietysti heidän "oma rotu" on etusijalla. Dogien rotuyhdistys ei ainakaan minun tietääkseni ole tällaista järjestänyt. Se on sääli..

Dogit ovat kutienkin olleet käyttökoiria! Miksi niitä ei enää käytetä? Miten niistä on tullut seurakoirarotu? Vartiokoirasta seurakoiraksi? Kummallista.. En nyt siis tarkoita, että dogeja pitäisi käyttämällä käyttää vartiotehtäviin saatika harrastaa niiden kanssa suojelua tai muuta vastaavaa (muutenkin omasta mielestäni yksityishenkilön ei KOSKAAN pitäisi suojelua lähteä harrastamaan, mutta se onkin pidempi juttu miksi olen tätä mieltä) mutta käyttöä niille pitäisi olla. Toki dogit vartioivat ihan luonnostaa, sen on jokainen saanut kokea joka meille on yrittänyt tulla kun emme ole olleet kotona... Mutta yleensähän tähän ominaisuuteen ei kiinnitetä huomiota - etenkään jalostuksessa...

Edellämainituista syistä mielestäni nimenomaan käyttöominaisuuksiin ja luonteeseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota! Ei ainoastaan siihen mitä luonnetesti kertoo, koska se ei mielestäni ole kovin kattava tai luotettava arvio, kuten tuossa jo mainitsin. Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota nimenomaan käytettävän koiran luonteeseen, eritoten emon, koska pennut katsovat ensimmäisinä viikkoina mallia emostaan ja oppivat reagoimaan eri ärsykkeisiin emonsa tavoin.. (Tämä ei vielä ole tieteellisesti todettu fakta, mutta tutkimuksia on ja viitteitä siitä että asian laita olisi tämä). Tässä astuu esiin vaan se pulma jonka kanssa painin... Millä perustein koiria voisi arvioida tässä asiassa puolueettomasti? Itse tunnen koirani ja voin arvioida niitä niin puolueettomasti kun ihminen kykenee, mutta en väitä etteikö tunteilla olisi siihen arvioon vaikutusta. Joku vieras voi myös arvioida koirieni luonnetta ja ominaisuuksia, mutta millä tietotaidolla ja pohjalla? Kouluttajakin voi arvioida koiriani ja antaa minulle lausunnon käyttöominaisuuksista, mutta onko se vertailukelpoinen tulos muiden kouluttajien arvioiden kanssa? Mielestäni ei, koska koulukuntia on niin monta, kuten myös arviointitapoja.

Toivotonta siis! Ainakin jos yrittää asiaa pohdiskella "tieteellisestä näkökulmasta" jolloin mikään ei merkitse mitään, ellei sitä voida arvioida lähes identtisesti ja verrata tuloksia Lisäksi pitäisi olla niitä tuloksiakin sadoittain jotta saataisiin edes jotenkin luotettava keskiarvo - ja niitähän ei ole, ellei jokin koe tms. ole virallinen. Viralliset kokeet (luonnetestit ja käyttöominaisuustestit) eivät sitten taas ota mielestäni niin hyvin huomioon ympäristötekiöitä. Umpikuja.

Toivotonta? Eipä kai, mutta aivonsa saa solmuun näitä liikaa pohtimalla. Siksi olen yrittänyt lukea ja ottaa selvää niin monesta asiasta kun mahdollista ja niin monesta näkökulmasta kun mahdollista.
Lukiessani näitä olen kuitenkin jatkuvasti törmännyt näyttelytulosten ja ulkonäön suosimiseen jalostuksessa. Aina korostetaan sitä, että jalostukseen tulisi käyttää vain keskiarvoa parempaa yksilöä. Mutta millä perustein mitattuna? Esimerkiksi tanskandogeilla on kennelliiton jalostustietojärjestelmässä lähinnä näyttelytuloksia. BLUP indeksissä otetaan kyllä huomioon terveystulokset lonkkien osalta, mutta entäs muut asiat? Terveystiedot virallisesti tehdyistä tutkimuksista on myös siellä näkyvissä, kuten myös luonnetestitulokset ja mahdolliset muut virallisten kokeiden tulokset. Mutta kuinka monella?

Tutkin läpi Diin sukutaulun. Emän puolelta en ole vielä saanut urakkaa loppuun, mutta isän puolelta kyllä. Lonkkakuvat on otettu isältä ja jälkeläisiltä ja jälkeläisten pentueilta jne. 76 koiralta 191 koirasta. Eli 40% on kuvattu. Kyynärkuvat on otettu 73 koiralta 191 koirasta eli 38%. Sydänkuuntelu on suoritettu 12 koiralle ja silmätutkimus 2 koiralle (Dii on yksi näistä). Karu totuus: Virallisia terveystutkimuksia ei tehdä niin paljon kun olisi toivottavaa. Diin kasvattaja on kuitenkin äärimmäisen hyvä kasvattaja, joka pitää huolen siitä että jälkeläisiä kuvattaisiin ja tutkittaisiin virallisesti niin paljon kun mahdollista. En halua edes tietää miten vähäiset tulokset saan selvitettyä Jojon taustoista... Jojolla kun ei ole samanlainen kasvattaja kun Diillä.

Eli terveystuloksia saa toki esille jonkin verran, mutta entäs sitten se luonne? En kaiketi voi muuta kun luottaa niihin tietoihin mitä yhteensä saan kouluttajalta, luonnetestistä, tuttavilta ja itseltäni. Painoarvon mielipiteille ja arvioille joudun päättämään aika sattumanvaraisesti sen mukaan kuinka paljon luulen jonkun arvioijan tai mielipiteen antajan tietävän

Summa summarum: Tieto lisää tuskaa ja kasvattaminen ei ole helppoa kun kerran jo jalostuspäätöksen tekeminen on näin hankalaa!

Tietysti tätäkin varten on olemassa eri instansseja johon voi turvautua, mutta mutta... Päästään taas siihen että näyttelytulokset merkkaavat liikaa. Kennelliitossa on jalostusneuvojia, joitka ainakin nettisivujen perusteella neuvovat lähinnä ottamaan yhteyttä rotujärjestöön, koska kennelliitto itsessään ei tee jalostuspäätöksiä, ne tekee aina rotujärjestö
Jos taasen rotujärjestön sivuilta menee asiaa tutkailemaan, saa tietää että tanskandogien jalostuksessa hyväksytään yhdistelmä joka täyttää vähintään seuraavat vaatimukset:

Narttu:
- iältään vähintään 24 kk astutushetkellä, ei yli 7-vuotias. Ensisynnyttäjä ei saa olla yli 5-vuotias astutushetkellä.
- näyttelyistä 3 x erinomainen (ERI) tai varauksetta hyväksytty jalostustarkastus
- lonkkakuvaustulos A-B
- kyynärnivelten kuvaustulos 0/0

Uros:
- iältään vähintään 18 kk
- näyttelyistä 3 x erinomainen (ERI) tai varauksetta hyväksytty jalostustarkastus
- lonkkakuvaustulos A-B
- kyynärnivelten kuvaustulos 0/0

Eli mitä asioita nämä vaatimukset ajavat? Sitä ettei narttu saa olla liian nuori tai vanha, uros ei saa olla liian nuori. Näyttelyssä on pitänyt menestyä ja lonkat sekä kyynäret on oltava kunnossa. Hyviä kriteerejä kaikki sinällänsä, mutta eivät mielestäni riittävät.

Jalostusohjesäännössä sanotaan että nämä ovat minimivaatimukset, mutta.. Ensinnäkin rekisteriin saa pentueita jotka ovat puhdasrotuisista vanhemmista ja jolla on lonkkakuvaustulos. Mitään raja-arvoa ei siis ole! Vaikka molemmilla vanhemmilla olisi E-lonkat, pennut voidaan rekisteröidä normaalisti FIN-rekisteriin.

Rotujärjestöllä ei tähän ole sanottavaa. Jos taasen täyttää rotujärjestön vaatimukset (yllämainitut) saa rekisteröintimaksusta pienen alennuksen per pentu. Tämä on tietysti hyvä, koska voidaan motivoida kasvattajia pienellä porkkanalla teettämään pentunsa "rotujärjestön kautta" eli heidän hyväksymällään yhdistelmällä. Mutta korosta edelleen ettei tämä kerro MITÄÄN koiran luonteesta tai käyttöominaisuuksista. Se ei myöskään kerro hirmuisesti terveydestä. Toki, se on hyvä, että pidetään huolta lonkista ja kyynäristä, koska kyse on kookkaasta rodusta. Mutta lonkat ja kyynäret ei ole yhtä suuri ongelma kun esim. vatsalaukunkiertymä tai sydänsairaudet dogeilla. Esimerkiksi näistä Diin isän sukulaisista löytyneistä tiedoista:
Lonkkakuvaukseen oli osalistunut siis 76 koiraa joista:
38kpl = A (50%)
23kpl = B (30%)
13kpl = C (17%)
1kpl = D (1%)

Kyynärkuvauksiin oli osalistunut 73 koiraa joista:
72kpl = 0 (99%)
1kpl = 2 (1%)

Eli mielestäni olisi toki syytä edelleen pitää olemassaolevat asiat edelleen mukana, mutta uusiakin asioita pitäisi ottaa mukaan, kuten sydäntutkimukset ja ennen kaikkea ne raja-arvot. Ellei muuta niin siten, että raja-arvon alittaneen yhdistelmän pennut voidaan rekisteröidä vain EJ-rekisteriin tai vastaavaa.

Tässä mietteitä asiasta. Voisin varmasti jatkaa tarinaa hyvin pitkään, mutta se alkaisi toistamaan itseään

-'-'-'-'-'-'-

15.6 Ajatustyötä  15.6.2008 18:09
Tämän viikonlopun aikana olenkin saanut käyttää aivonystyröitäni oikein huolella...

Ihan ensinnäkin, oma laumamme on epätasapainossa kun joudumme pitämään koiria eristettynä toisistaan. Sen myötä on stressiä tytöillä, Heppu ei näytä tilanteesta siinä mielessä välittävän tuon taivallista, iste mr. cool.. Mutta.. Näkee tietysti tilaisuutensa tulleen ja yrittää jos jonkinlaisia kepulikonsteja päästäkseen ylemmäs arvojärjestyksessä ja uhmaa jopa minua hetkittäin oikein olan takaa. Ja sekös raastaa hermoja. Ei pelkästään Hepun oikkuilut vaan koko lauman stressaaminen. Tuntuu ettei kukaan nosita tytöistä ole oikeasti rentona missään vaiheessa. Onneksi kutienkin juhannusviikonloppuna teemme reissun pohjanmaalle ja Jojo menee Kaijalle hoitoon. Toivon että kaikki koirista saisivat ainakin sen ajan ottaa ihan rennosti.

Toinen ajattelemisen aihe on ollut dogien terveystilastot ja jalostusohjesääntö. En ole kaikesta samaa mieltä ohjesäännön kanssa, mutta ennen kaikkea itseäni häiritsee tuo 8 pennun sääntö joka edellyttää että yli 8:aa pentua ei saisi jättää henkiin mikäli niitä useampi tulee. Sen verran joustoa löytyy, että 10 pentua saa maksimissaan jättää eloon, mutta sillon tarvitaan eläinlääkärintodistus emon ja pentujen terveydestä heti syntymästä lähtien ja seuraavan kerran 3 viikon iässä.

8 pennun säännöstä tuli aikamoinen hulabaloo tanskandogiharrastajien parissa ja yhdistys päättikin, että asiasta äänestettäisiin uudelleen. Suurin osa palstalla kirjoittaneista nimittäin vastusti tuota sääntöä. Kun äänestys sitten pidettiin kävikin niin, että säännön voimassa pitämistä äänesti valtaosa! Eli joko vastustajat eivät äänestäneet ollenkaan tai sitten olivat tulleet toisiin aatoksiin. Itse olisin kovin halunut äänestää, mutta sitä varten olisi pitänyt olla paikanpäällä ja olin itse tuolloin työmatkalla Norjassa enkä reissua voinut siirtää vaikka kuinka olisin halunut.

Tämän säännön lisäksi erilaiset tilastot ovat murheellista luettavaa.. Jalostukseen käytettäviä koiria on tavattoman vähän vaikka kasvattajien yleinen mielipide kyselyiden perusteella onkin päinvastainen. Tilastot kutienkin puhuvat mielestäni puolestaan. Eritoten huolestuttava tilanne oli sinisillä dogeilla :( Mutta eivät mu/ha/ma tai ke ryhmät kovin vahvoilla olleet nekään. Itse olen kovin huolestunut tästä ja ymmälläni siitä miten kasvattajat eivät yleisesti näe näitä asioita, tai ovat ainakin kyselyn mukaan eri mieltä. Villi veikkaukseni onkin, että he ovat vastanneet mututuntumalla joka siis viittaa siihen, että tämän asian suhteen toimivat myös mututuntumalla. Miten olisi faktojen laita? Miksi tilastoja ei lueta kun niitä on saatavilla? Jos niitä luettaisiin ja niihin otettaisiin enemmän kantaa, niitä varmasti myös tehtäisiin enemmän. Itse toivoisin ainakin näkeväni heiman tuoreampia tuloksia kun 90-luvulta. Elämme sentään vuotta 2008 ja tuoreimmat tilastot joita tanskandogi ryn sivuilta löysin olivat vuodelta 1998. Jalostusohjesäännössä oli vielä mainittuna, että yhtenä asiana olisi tilastojen julkistaminen yhdistyksen sivuilla, mutta enpä minä löytänyt.

Lehdessä näitä tilastoja on toki julkaistu, mutta nekin olivat vain suomalaisista dogeista. Toki niiden pitäisi olla kärkisijoilla kun näitä asioita tutkitaan, mutta itseäni kiinnostaisi yhtä lailla ulkomaisten dogien terveystilanne.

Yleisesti haluaisin tietää mistä saa enemmän ulkomaisten dogien terveydestä tietoja? Jos halutaan laajentaa geenipoolia täällä suomessa tuontikoirilla vaarantamatta kutienkaan linjojemme terveyttä, pitäisi ulkomaalaisista tuontikoirista saada RUTKASTI enemmän tietoa, ei ainoastaan ko. sukupolven ajalta vaan myös vanhemmista sukupolvista... Toisaalta... Toivoisin jo löytäväni suomalaisistakin koirista enemmän historiatietoja eritoten terveydestä ja luonteesta, mutta kun ei ole tutkittu (ainakaan virallisesti) niin eihän niitä löydy. Ja ENNEN KAIKKEA: Olen vakuuttunut siitä että monia koiria on tutkittu, mutta tuloksista ei ole koskaan tehty virallisia koska ovat olleet huonoja. Tällöin näitä ei tietenkään näy myöskään jalostustietokannasta otetuista tuloksista.

Ja sitten tämä kuvauspakko.. Juu, ensimmäinen askel hyvään suuntaan oli se, että kuvauspakko astui voimaan. Mutta entäs raja-arvot? Eihän tuloksella ole juuri merkitystä jos se pitää vain olla ilman raja-arvoja ja jos kuvauksen vielä voi suorittaa astutuksen JÄLKEEN. Eihän sillon edes kasvattaja tiedä millaisella koiralla astutuksen tekee. *Huokaus*

Olen vakuuttunut siitä, että moni muukin on näitä asioita miettinyt, mutta niistä ei vaan yleisesti puhuta. En suostu uskomaan että olen ainut joka näitä pohtii. En myöskään halua uskoa, että olen yksi niistä harvoista...
(Tähän kirjoitukseen tuli sellainen korjaus, että tuo sääntö muutettiin, eli minä olin itse käsittänyt väärin, eli niin että se ei olisi muutettu.)

-'-'-'-'-

9.6 Jojo 3 vuotta :)  10.6.2008 8:11
Jojo täytti eilen kolme vuotta! Onnea tytölle syntymäpäivänä, herkkuateria on luvassa tänään ;)

-'-'-'-'-'-

8.6 Uimareissu  8.6.2008 11:44
Tänään kävimme jälleen kerran tutulla uimareissulla tuossa järvellä. Nyt kun on näin kuumat kelit, Linda on ikionnessaan päästessään uimaan. Jos Lindalta kysyisi, se varmasti makoilisi rantavedessä vaikka koko päivän :D

Heppukin pääsi reissulle mukaan. Se ei vaan vielä tohdi mennä veteen ja tänään oli aika tuulinen päivä niin että aallot löivät rantaan joka tietysti Hepun mielestä teki asiasta vielä vähän jännittävämmän. Nyt sentään kasteli etutassunsa kun olisi niin tehnyt mieli mennä Lindan perään, mutta kun ei millään usaltanut :) Ehkäpä vielä jokin päivä. Viimeistään varmaan sitten kun ollaan Pohjanmaalla ja Dii, minä tai Olli menee uimaan. Sillon Heppu ihan varmasti seuraa perässä.

-'-'-'-'-'-'-

6.6 Siru  6.6.2008 17:23
Tänään oli se "suuri" päivä jolloin Heppu sai sirun kaulaansa :)

Nyt kaikki perusasiat vat siis vihdoin kunnosa. Olenkin jo jonkin aikaa manaillut, että kun se aina vaan jää ja jää ja vihdoinkin sain aikaiseksi tilata sitten ajan ja tänään mentiin! Eipä tuo näyttänyt kovinkaan paljoa moksiskaan olevan. Hieman katseli että hetkinen, au, sattuu, voitko lopettaa, mutta siinä se. Ei mitään dramaattisia vinkunoita tai huutoja. Muistan niin elävästi kun Jojolle laitettiin siru, se ulvaisi oikein kunnolla ja mökötti loppupäivän minulle. Heh.. Sellaisia nuo ovat. Heppu taasen piti jo kotimatkalla päätään olkapääni päällä melkein koko matkan, eli mökötyksestä ei ollut tietoakaan.

Vastaanotolla odotushuoneessakin kaikki meni kivasti vaikka siellä oli muitakin koiria, herra oli ihan nätisti. Ei merkkiäkään mistään rähinöistä, muutaman kerran yritti vetää että olisi päässyt moikkaamaan, mutta kielto ja luoksekutsu tepsi :)

Samaisella reissulla varasin nyt sitten noille tytöille lonkka ja kyynärkuvaukset jotka tosin menivät ensi kuulle. 7.7 olisi meillä aika. Sitten saapi taasen vähän lisää infoa siitä kannattaako noita tytsyjä edes harkita jalostukseen.

-'-'-'-'-'-

2.6 näyttelyitä  2.6.2008 8:27
Tänään ilmoitin koko porukan Karjaan näyttelyyn 13.7.
Kiitokset jo etukäteen muuten Jennille (Voiton Jenni) että lähtee mukaani tueksi tähän näyttelyyn!

Nähtäväksi jää osallistuuko Jojo kyseenomaiseen näyttelyyn myös. Muutama mahdollinen koti on jo tiedossa, nyt sopii vain toivoa, että kaikki sujuu hienosti :)

Molemmissa ehdokkaissa on tosin se, että joudumme jokatapauksessa odottamaan jonkin aikaa ennenkuin Jojo pääsisi muuttamaan ja täten päätin että käyn tänään ostamassa kuonokopan. Jos molemmilla tytöillä on koppa, ei kovin pahaa jälkeä voi syntyä. Tietysti päivät kun olen töissä ja yöt, tytöt olisivat edelleen eri huoneissa jotta ei tarvitse koppaa koko ajan pitää päässä! Ei sekään järin mukavaa koiralle ole, mutta parempi koppa päässä ja lauman parissa kun ilman koppaa koko ajan eristettynä...
 
-'-'-'-'-'-'-

30.5 Tappeluita taas  30.5.2008 11:43
Perk... Tytöt ottivat sitten TAAS yhteen eilen. Olivat pihalla ja Olli niiden kanssa ja PAM! Eikä niitä saanut erilleen sitten millään lailla :(

Lopputuloksena oli se, että Jojolla on poski revittynä auki. Verta tuli niin pirusti, meidän kylppäri oli kuin jonkinlainen teurastamo. Soitin kymmenkunta kertaa päivystävän eläinlääkärin numeroon, mutta turhaan, ei vastausta.

Ajoimme sitten Viikkiin pieneläinklinikalle. Siellä meitä ei suostuttu ottamaan vastaan, koska olimme Vihdistä! VOITTEKO KUVITELLA?! Minä seison siinä koiran kanssa joka vuotaa riittävästi verta, ja he eivät suostu ottamaan meitä vastaan! Kysyin että löytyykö jotain toista päivystävää sitten jostain? Vastaus oli, että ei...

Jenni oli niin ystävällinen että kaiveli minulle netistä eri osoitteita kuten myös Kirsi suositteli yhtä, mutta yhdessäkään paikassa ei vastattu vaikka ne mainostavat itseään 24h palveluiksi...

Melkeen itkua vääntäen purin sitten vaan hammasta ja ajoin kotiin. Kotona paikkailin itse sen minkä pystyin ja sainkin verenvuodon loppumaan. Katkonaisen yöunien jälkeen aamulla soitin Skutille. Sinne meille on aika nyt iltapäivällä.

Tytöt ovat nyt eristettynä eri huoneissa. Kun olin Jojolle viemässä vesikuppia, se pääsi kuitenkin änkeämään ohitseni kun Dii oli takanani ja tietysti SUORAAN lensivät toistensa kimppuun. Eli nyt eivät yksinkertaisesti enää siedä toisiaan.

Tässä päästäänkin lopputulokseen, että saman katon alle eivät enää mahdu :( Diitä en uskalla oikeastaan kenenkään käsiin antaa, koska on niin jukuripää. Jojo on taasen hyvin rauhallinen, ennalta-arvattava ja kaikin puolin yhteiskuntakelpoinen yksilö... Siispä Jojolle pitäisi nyt löytää uusi koti. Sydäntä särkee kun tyttö joutuu toista kertaa vaihtamaan kotia, mutta paljon muutakaan tässä tilanteesa ei enää voi tehdä :/

-'-'-'-'-'-'-

24.5 Tatuointikoneen surinaa  24.5.2008 18:36
Kuten kuvistakin näkee on taloomme vihdoin ostettu tatuointikone ja siihen asiaankuuluvat tibehöörit :) Tuo surina joka siitä lähtee on aina jotenkin yhtä tutun ilkeän kuuloinen kun muistiin palaa miltä se tuntui kun omia tatuointejani tehtiin :) On se vaan sellanen ääni joka jää päähän... Itse en koneeseen tartu, se on Ollin hommaa, hänhän on se meidän perheen taiteilja muutenkin. Omat piirustukseni ovat lähinnä tikku-ukkoja, heh!

Jojolla edelleen lähtee karvaa aivan mielettömästi, vaikka joka päivä ollaan harjattu. onneksi kutienkin selkä alkaa olemaan hiljalleen "oikean värinen", eli kyljet on jäljellä vielä.. Ostin sellaisen metallisen "raaputtimen" jolla nuo karvat irtoavat aika hyvin. Ei vaan kauaa voi raaputell akun tulee koiralla iho araksi. Linda tosin nautti täysillä kun sitä raaputtelin, mutta se onkin niin paksuturkkinen muutenkin..

Huomenna olisi ollut tarkoitus Aptus näyttelyyn osallistua, mutta en kyllä tuon näköistä karvakasaa sinne kehtaa edes viedä. Viimeksi oli jo hilkulla, että mennäkkö vaiko eikö kun toinen oli niin raihnaisen näköinen. Parin kuukauden päästä sitten. Toivottavasti karvat on siihen mennessä saatu vaihtumaan kunnialla :D Hih!

-'-'-'-'-'-'-

21.5 Karvaa...  21.5.2008 22:09
Yleinen kysymys dogeista: Eihän niistä lähde karvaa? Eihän? Nehän on niin lyhytturkkisia...

Tänään tuli todistettua että KYLLÄ LÄHTEE JA PALJON! En ole aiemmin dogilla moista nähnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kuva-albumista löytyy todistusaineistoa kansiosta Karvanlähtö..

-'-'-'-'-'-'-

20.5 Akupunktiokäynti  20.5.2008 11:26
Eilen olimme Lindan kanssa taasen akupunktiokäynnillä. Viime kerrasta on se 4kk aikaa.

Viime kerralla Linda painoi 29 kg ja sillonkin lääkäri sanoi että painoa pitäisi vielä pudottaa kilo tai pari jottei luusto rasitu entisestään.

Odottaessamme vuoroamme kävimme vaalla ja linda painoi 31,5!! En meinannut uskoa silmiäni koska ulkonäkö Lindalla ei juuri ole muuttunut, ruokaa se on saanut kuten ennenkin, mutta enemmän liikuntaa...

Ongelmanahan on ollut aiemmin se, että nivelrikkoista ei saisi liikuttaa kovin pitkään kerrallaan vaan lyhyitä lenkkejä usein. Se on kuitenkin ollut aika mahdotonta järjestää ennenkuin muutimme tänne Vihtiin. Nyt Linda on saanut hyvin monta lyhyttä lenkkiä päivittäin ja mielestäni sen lihaskunto on parantunut huomattavasti, jopa niin että se pystyy menemään pidempiäkin lenkkejä tulematta kipeäksi..

Noh, lääkäri otti meidät vastaan ja suoritettiin tarkistus kuten joka kerralla. Hän totesi ihan saman kun mitä itse olin todennut: Lihaskunto on parantunut huomattavasti ja painostakaan hän ei ollut niin huomestunut sen jälkeen kun oli Lindan tutkinut koska selkeästi paino koostui lihaksista eikä ylimääräisestä rasvasta...

Tutkimuksen jälkeen Lindalle laitettiin neulat paikoilleen ja sitten taasen istuskeltiin se puolisen tuntia ennenkuin ne otettiin pois.

Kaikin puolin siis hyvä päivä oli eilen :) ja hyviä uutisia saimme rutkasti.

Eilen mietiskelin myös loppukesän näyttelyihin osallistumista ja sainkin aikaiseksi jonkinlaisen listan näyttelyistä johon mahdollisesti osallistumme ja kenen kanssa osallistumme. Se näyttää seuraavanlaiselta:
- Karjaa 13.7 Dii & Heppu
- Helsinki pentu 20.7 Heppu
- Helsinki 9.8 Dii, Jojo & Heppu
- Lahti pentu 10.8 Heppu
- Hämeenlinna 24.8 Dii & Heppu
- Porvoo 14.9 Dii, Jojo & Heppu

Tuo Porvoon näyttely osuu vielä kaiken lisäksi juuri syntymäpäivälleni :) Mutta katsotaan nyt, koska kaikki riippuu siitä saanko jonkun mukaani, yksin kun en kaikkien kanssa pärjää mitenkään kun pitäisi kehistä ja koirista pitää huolta yhtä aikaa :D Mutta alustavan suunnitelman mukaan nämä ovat ne mihin osallistumme.

-'-'-'-'-'-'-'-

15.5  15.5.2008 15:45
Nyt on taas kaikki sujunut hyvin ja rauha ollut maassa. Tytöt ovat olleet eristettynä toisistaan aina sillon kun emme ole olleet kotosalla ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi hyväksi tavaksi edetä asian kanssa.

Hepun jalat ovat hiljalleen oienneet aika mukavasti :) Ranteet ovat toki edelleenkin pehmeät ja hassun näköiset (eritoten kuvissa) mutta itse ranteen taite osa on hienosti suoristunut.

Suunnitelmissahan oli osallistua erilaisiin näyttelyihin pitkin ja poikin, mutta eipä vaan taida nyt energia tai rahkeet riittää tällä hetkellä. Jojolla on edelleen karvanlähtö ties kuinka monetta viikkoa, mutta kun ei vaan lähde kaikki kerralla niin ei. Näkee aika hauskastsi nuo ihan vaaleat kohdat, jossa on edelleen karvaa lähtemättä. Tummemmat kohdat ovat jo vaihtuneet karvakin kiiltelee ja on nätin näköistä niissä kohdissa. Kaula vaan on täynnä karvattomia laikkuja tyttöjen yhteenottojen jäljiltä :( Mutta onneksi niihinkin on alkanut karvaa kasvamaan takaisin! Nyt täytyy vaan pitää huolta siitä, ettei laikkuja tule yhtään enempää!

Diillä vastaavasti on turkki kunnossa, sillä ei oikeastaan elämänsä aikana ole ollut kuin yksi varsinainen karvanlähtö :) Siitä se on kyllä aika omituinen dogi ;) Edelleen tyttö on vaan kovin hoikka, mutta ruoka on onneksi nyt taas maistunut. Tulin kuitenkin siihen tulokseen tarkkaillessani muita osallistujia tuossa näyttelyssä, että tosiaan pitää ensin hieman kasvattaa massaa ennenkuin seuraavaan näyttelyyn osallistumme.

Ja Heppuli sitten? Heh.. herra on melkeinpä Diin kokoinen tässä vaiheessa... Enää kasvuvauhti ei onneksi ole ollut ihan niin kova, mutta kaikkea muuta kuin pysähtynyt. Säkäkorkeudeltaan Heppu on Diin tienoilla, pituudessa hieman lyhyempi kuten pitääkin. Kuitenkin jässikkä on nyt puoli vuotias, eli aika paljon on vielä aikaa kasvaa :D

Käyttäytyminenkin on tasoittunut hieman ja uhmaa ei ole ollut enää lähellekkään yhtä paljon. Kuitenkin tiedän pahimman olevan vasta edessä kun murrosikä tulee ;)

Hampaatkin ovat kaikki vaihtuneet tähän mennessä ja ilahduttavaa kyllä, herralla on ihan mukavan kokoiset leegot suussa. Monella dogilla kun ne ovat sellaiset pienet nysät vaan. Jojo on sellainen jolla on kovin pienet hampaat. Taasen Dii ja kovaa vauhtia Heppu perässä, kasvattaa kunnon raatelukaluston suuhunsa. Mielestäni se on pelkästään positiivista. Pitänee ottaa muutama kvua ja laittaa tänne sivuille vertailun vuoksi :D

-'-'-'-'-'-'-'-

12.5 Tappeluita tyttöjen kesken  12.5.2008 9:43
*Huokaus*

Pitkään aikaan ei ole ollut mitään tappeluita tai ärinöitä Jojon ja Diin välillä, mutta viikonloppuna ottivat yhteen pitkästä aikaa eivätkä meinanneet lopettaa sitten millään :( Tuolin kanssa jouduimme Ollin kanssa menemään tyttöjen väliin jotta saimme erotettua ja molemmilla on taas vekkejä kaulassa. Jojolla enemmän kun Diillä.

Tuntuu siltä, että olisi parempi löytää Jojolle toinen koiti jossa sen ei tarvitsisi olla hyökkäysten kohteena vähän väliä, mutta toisaalta taas tiedän, että se tarvitsisi erityisen omistajan menneisyytensäkkin takia, enkä kenellekkään vieraalle halua sitä antaa.

Ratkaisuna tähän on nyt se, että tytöt ovat eristettynä aina kun en ole itse paikalla. Tappelut kun syntyvät aina sillon. Harmillista vaan kun tällaista on, mutta minkäs teet?

Molempien kanssa kuitenkin ollaan pitkälle päästy, joskus tuntuu jopa että paljon pidemmälle Jojon kanssa. Sillon kun se meille tuli, sillä ei ollut oikeastaan mitään käytöstapoja. Veti hihnassa, haukkui yksin jäädessään, varasti pöydältä, ei tullut luokse käskystä ja niin edelleen. Luottamuskaan ei ollut järin korkealla ihmisiä kohtaan. Sai silittää, mutta ei halata tai muuta sellaista, lähelle se ei tohtinut tulla kunnolla, vaan aina piti olla pakoreitti valmiina.

Nykyään tyttö köllöttäisi vieressä vaikka koko päivän, halailla saa niin paljon kun vaan jaksaa. Luokse tullaan käskystä, pöydiltä ei enää varastella..

Hah.. Ja ruoka on maistunut ja sitä on riittänyt :D Päivitin tuonne Jojon esittelyyn juuri kuvan siitä minkä näköinen tyttö oli kun se meille tuli. Karmean laiha :( Ja sillonhan käytiin läpi kaikki oksennus ja ripulirumbat kun ei tytön maha ollut tottunut saamaan sapuskaa alkuunkaan.. Sitä ongelmaa ei enää ole ja nykyään syödään ruokakin kohtalaisen rauhassa, ei mitään järkyttäviä hotkimisennätyksiä ja ympäristön vahtaamista ettei vaan joku tule ottamaan ruokaa pois.

-'-'-'-'-'-'-'-

Riikka Lahti 7.5 Aitaa :)  7.5.2008 8:18
Eilen saimme sitten pihan aitaamisen valmiiksi. Toinen naapureistamme oli sitä mieltä, että meidän on ehdottomasti pystytettävä aita pihamme ympärille koska koiramme ovat niin suuria. Oikeassahan naapurimme periaatteessa ovat. Onhan se mukava henkinen tuki ;) Aidan yli nuo pystyisivät helposti hyppäämään kyllä, mutta onpahan nyt laitettu.

Itselleni eniten mielenrauhaa tuo kuusiaidan alareunaan laitettu aita. Kuusiaita on joistain kohden aika harva ja sieltä jos koira menee alitse, se päätyy suoraan ajotielle jossa jotkut ajavat aika lujaa. Muutaman kerran ovat keksineet suurimmasta reiästä mennä, mutta nyt se on tosiaan tukittu etteivät pääse :)

Koirien reaktiot uuteen aitaan olivat aika hauskat! Ensin aitarullalle piti varmuuden vuoksi haukkua hieman ja vasta sitten mennä katstomaan että mikä se on. Epäilyttävähän se oli kun edellisenä päivänä sitä ei ollut ja sitten se oli vaan siihen ilmestynyt ;)

Nyt kutienkin voimme olla hyvillä mielin kaikki - myöskin naapurit!

-'-'-'-'-'-'-'-

3.5 Someron näyttely  3.5.2008 17:06
Tänään oli sitten ensimmäinen kerta kun meidän perheestä osallistuttiin näyttelyyn.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja kävelimme ympäriinsä tutustumassa näyttelyalueeseen. Pian koko paikka olikin täynnä koiria omistajineen ja odotimme ystävättäreni kanssa, että tulisi Jojon vuoro. Ystävättäreni esitti Jojon ja he olivat vuorossa ennen minua ja Diitä, toisessa väriryhmässä.

Siinä odotellessa pohdiskelin muutamaa asiaa. Ensinnäkin kukaan ei huolinut minkäänlaista ilmoittautumista meiltä. Minulle kerrottiin vaan, että mene oikean kehän laidalle odottamaan kunnes teidän on aika mennä kehään. Kyselin myös, että miten on rokotustodistuksen sun muun paperin laita? Sain vastaukseksi että ei niitä tarkisteta. Jaha.. Eli periaatteessa olisin voinut mennä paikanpäälle minkä tahansa keltaisen tai manttelinvärisen dogin tai dogia muistuttavan koiran kanssa. Koiran ei tarvitsisi olla rokotettu eikä sirutettukkaan. Mielenkiintoista.

Pohdiskelin eteenpäin, että ehkäpä muissa näyttelyissä on tapana tarkistaa nämä asiat, enkä ajatellut sitä sen enempää.

Jojon vuoro tuli vihdoinkin. Kaikki sujui hienosti ja Jojo käyttäytyi todella nätisti. Arvosanaksi Jojo sai kuitenkin tyydyttävän, mutta sepä ei meitä haitannut. Tarkka arvostelu tuomarilta kuului näin:

Tuomari: Marianne Holm
Rodulle vieras pää pilaa kokonaisuuden. Kallo on leveä ja litteä, kuono-osa voimaton ja kuiva ja ilme vieras. Hyvä kaula, korostunut säkä, kananrinta. Erittäin syvä ja liian pyöristyvä rintakehä. Runko on turhan kevyt. Raajaluusto, riittävät kulmaukset, mutta ulkokierteiset polvet. Voimaton, varsin leveä ja yläkulmautunut taka-askel ja ulkokierteinen etuaskel. Eloton karvapeite. Miellyttävä käytös.
Keltainen nauha, tyydyttävä

Lukiessani tuon arvostelun ensimmäistä kertaa, mietin vakavissani että olikohan joku kirjoittanut väärän koiran arvostelun meidän paperiin :D Itse olen niin erimieltä tuomarin kanssa kun olla ja saattaa, mutta toisaalta, se on hänen näkemyksensä, joten ei auta kun kunnioittaa sitä.

Seuraavaksi odottelimmekin taas tovin verran ennenkuin oli Diin vuoro. Dii taasen käyttäytyi hieman niin ja näin. Ravatessa oli hyppimistä, tuomaria vähän väisteltiin ja niin edelleen. Kuitenkaan hän ei päättänyt olla meitä arvostelematta, joten tässä hänen arvostelu:

Tuomari: Annukka Paloheimo
Aristeleva. Kovin kehittymätön rungoltaan. Oikeassa silmässä valkoinen vilkkuluomi häiritsee ilmettä. Kevyt kuono-osa. Otsapenger saisi olla selvempi. Luusto saisi olla hieman vankempi. Hyvä kaula. Vielä pehmeä selkä. Hyvä reisi. Hieman lusu lantio. Saa kehittyä rungoltaan ja harjoitella esiintymistä.
Sininen nauha, hyvä

Diin arvostelu oli aika pitkälti sitä mitä olin odottanutkin. Ei aivan sanasta sanaan, mutta kuitenkin. Tuo Jojon arvostelu yllätti minut kyllä täysin ja edelleen se kummastuttaa, mutta ehkäpä totun vielä joku päivä siihen, että joku voi nähdä Jojon niin totaalisesti eri valossa kuin minä :)

-'-'-'-'-'-'-

Niin ne jalat suoristuu  1.5.2008 16:52
Niin ne jalat suoristuvat, mutta tuskaisen hitaasti.
Herran on edelleen kasvanut huimaa kyytiä vaikka kuinka sitä yrittää hllitä :|

Toivottavasti jatkavat suoristumistaan nuo jalat. Näyttelyynhän me ei Hepun kanssa mennäkkään, mutta ylihuomenna kylläkin noiden aikuisten kanssa. Katsotaan sitten miten siellä sijoitutaan...

-'-'-'-'-'-'-

22.4 Elämää..  22.4.2008 12:35
Näyttelytreenit eivät sujuneet niin hyvin kun olin toivonut. Heppu käyttäytyi todella mallikkaasti kaikin puoli, väsähti vaan hieman ennen aikojaan niin ettei jaksanut enää keskittyä, mutta noin muuten. Kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä saimme ja niitä olisikin tarkoitus harjoitella enemmän.

Treeneistä palattuamme kotiin, Dii ja Jojo ottivat pitkästä aikaa yhteen - tällä kertaa tosin Dii sai myös haavoja, ei pelkästään Jojo. Diillä oli rinnassa yhden kulmahampaan pistojälki ja rannenivelen kohdalla toinen. Molemmat haavat olivat todella pieniä, joten putsasin ne ja annoin sitten olla. Seuraavana päivänä tyttö ei enää kunnolla varannut jalalle, se oli turvoksissa ja tyttö oli pirskaleen kiukkuinen kaikille. Riippumatta siitä yrittikö Linda, Heppu tai Jojo mennä Diin lähelle niin kuului murinaa. Tästä tiesin että nyt on oikeasti kipeä ja kunnolla.
Annoin särkylääkettä ja varasin ajan lääkäriin.

Lääkäriin kun pääsimme, jalka kuvattiin, mutta mitään siellä ei rikki ollut. Lääkäri totesi vain, että turvotus johtuu tulehduksesta, eli antibiooteilla ja särkylääkkeillä mentiin.

Tänään Dii onkin jo ollut oma itsensä taas. Varoo edelleen jalkaansa kyllä, mutta ei ole enää kiukkuinen ja äreä.

-'-'-'-'-'-'-'-

18.4 Nättelytreeniä  18.4.2008 21:50
Hohheijaa :) Ollaan harjoiteltu noiden isojen ja pienen kanssa näyttelyitä varten, enkä voi sanoa että hirmu hyvällä menestyksellä, hah! Nooh, enemmän kokemuksen vuoksihan sinne mennään, joten se siitä.

Saa vaan nähdä että saadaanko arvostelua ollenkaan kun katselee välillä miten nuo vinkuroi ;) Jojo taitaa olla ainut joka osaa olla jotenkuten hyvin. Hepulla tuo vieressä ravaaminen sujuu ihan kivasti, mutta paikallaan ei millään mahtais seisoa. Huomenna onkin sitten pentutapaaminen jossa harjoitellaan kasvattajan kanssa hieman lisää, katsotaan kuinka se menee :)

Yleisesti ottaen Heppu on kasvanut KAMALASTI kuten varmaan kuvistakin näkyy. Rajoja se kokeilee päivittäin, mutta on hyvähermoinen ja kohtalaisen rauhallinen tapaus kutienkin - ihan niinkuin pitääkin. Luoksetuloharjoituksetkin ovat alkaneet menemään paremmin ja kaveri tulee pyydettäessä, tosin vasta sen jälkeen kun vähän selvittelee kurkkuaan, että kröhöm! Tuleppas ny.. Kuitenkin paremmin koko ajan. 5kk on kuitenkin vasta mittarissa, joten kyllä se siitä :D

-'-'-'-'-'-'-

 3.4 turvonnut tassu  3.4.2008 21:52
Eipä tapahtumat edelleenkään ole loppuneet kesken.. Toissapäivänä olimme lenkillä metsässä ja kummastelin kun Heppu ensin oli ihan normaali ja juoksenteli ympäriinsä, mutta sitten se alkoi vaan oleskelemaan lähelläni, kävi makaamaan sun muuta.

Kotiin tullessamme Heppu ontui hieman mutta ajattelin että se oli kolauttanut koipensa johonkin kun riehui lenkin alussa noiden aikusten seurassa. Viimeistelin keittiöremonttiamme kun olimme saaneet sähkötyöt teetettyä enkä kiinnittänyt sen enempää huomiota koiriin kun kaikki nukkuivat tyytyväisenä.

Illalla myöhään juuri ennen viimeistä ulkoiluhetkeä huomasin, että hepun vasen takajalka oli turvonnut enemmän kun kaksinkertaiseksi ja ontui todella pahasti. Ei varannut jalkaan juuri ollenkaan, mutta jonkin verran sentään. Soitin samantien Kirsille ja kyselin mikä voisi olla vialla. Kirsi totesi, että kuulostaa luukalvon tulehdukselta, mutta että lääkäriin kannattaa mennä. Olisin varmaan mennytkin samantien jos joku vaan olisi ollut auki.

Kylmiä kääreitä pidettiin jalan ympärillä ja Heppu sai särkylääkettä ja se näytti helpottavan oloa hieman.

Seuraavana aamuna jalka olikin jo vähemmän turvoksissa, eikä ontumista ollut enää niin paljon, hieman kuitenkin nilkutti. Heti aamusta yritin soittaa Skutille, mutta siellä oli vastaaja päällä jossa kerrottiin että paikalla olisivat 14 jälkeen sinä päivänä.

Soitin sitten uudelleen niihin aikoihin, ja sain ajan varattua seuraavalle päivälle, eli täksi päiväksi.

Kun tulin kotiin töistä, ei turvotusta enää oikeastaan ollut ja Heppu käveli ja juoksi jo ihan normaalisti. Olin kutienkin edelleen hieman huolissani siitä, että mikähän mahtoi moisen aiheuttaa.

Tänään sitten kävimme lääkärissä joka tutki liikeradat ja katseli miten Heppu liikkuu yleensä. Kaikki oli täysin normaalia. Lopputulos oli siis se, että todennäköisesti turvotuksen on aiheuttanut ampiaisen tai mehiläisen pisto. Käärmeen purema se ei voinut olla, koska mitään hampaanjälkiä ei löytynyt tassusta. Selvisimme siis säikähdyksellä :) ONNEKSI

-'-'-'-'-'-'-

30.3 Kasvattajalla käymässä  30.3.2008 11:40
Eilen kävimme kasvattajan luona "näytillä" :)

Hyvin meni tapaaminen, vaikka aluksi siskot Livia ja Stoney olivat hurjan pelottavia Hepun mielestä. Kyllä tytöt tulivatkin vauhdilla ja ärinällä kohti, niin ymmärtäähän sen.

Tutustumisen jälkeen kaikki meni kutienkin hyvin. Sisarukset painivat keskenään täysillä ja kivaa näytti olevan kaikilla kolmella!

Kovin komeaksi pojaksi tuo Satu Heppua kehui. Ainut joka oli hieman huolestuttavaa on se, että ranteet ovat hieman vääntyneet. Samaa olen itse seurannut ja yrittänyt ruokavaliota sen mukaan säädellä jotta poika saisi kaiken tarvittavan. Nyt sitten otetaankin kunnon kananmuna-maksa-vihreä kasvikunne kuuri :) Toivottavasti sillä alkaa oikenemaan, koska muuten saattaa ongelmia olla tiedossa.

Aikuisten kanssa oltiin aiemmin eilen kentällä pitkästä aikaa. Näyttivät molemmat nauttivan kun pääsivät taasen hommiin. Jojohan tosin oli pääsiäistä ennen Jennin kanssa kentällä kun itse olimme Kannuksessa käymässä. Hyvin oli silloinkin mennyt.
Asiakkaiden koirat saatiin hyvin taas "ruotuun".

Muutama henkilö on jääkausien sun muiden jälkeen tullut kyselemään pienistä ongelmista koiriensa kanssa. Monesti asia menee niin, että koira saadaan ruotuun, mutta omistajalle jää epävarmuus esim. ohituksissa. Silloin katse pitäisikin kääntää omaan käyttäytymiseensä, koska koira lukee omistajaansa koko ajan ja jos se alkaa havaitsemaan epävarmuutta ja hermostuneisuutta omistajassaan, se heijastuu samantien koiran käytökseen myös..

Itselläni aikoinaan tämä oli juuri se vaikein juttu. Millä kohottaa omaa itsetuntoa ja oppia luottamaan koiraansa niin ettei tule epävarma olo? Itse suosittelen ottamaan "tsempparin" mukaan ja edetä asiassa sitä kautta. Jos tällaista henkilöä ei vaan lähipiirissä ole, niin tietysti sitten voi tehdä niinkin, että välttää ne epävarmuutta aiheuttavat tilanteet parhaansa mukaan. Se on eritoten kaupunkiympäristössä tietysti vaikeaa, mutta aina kannattaa yrittää.

-'-'-'-'-'-

20.3 Kannuksessa  20.3.2008 17:27
Onhan taas ollut vauhdikkaat päivät! Ajoimme tiistaina tänne Pohjanmaalle Kannukseen. Matka itsessään sujui muitta mutkitta, koirat lähinnä nukkuivat koko matkan. Perille saavuttaessa olikin sitten kaikki niin täynnä energiaa että riehumista riitti ;)

Seuraavana päivänä kävimmekin kunnon metsälenkin josta koirat tietysti nauttivat kun saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Iltapäivällä lähdimmekin sitten kauppareissulle ja takaisin tullessamme.. Löytyi Rimadyl purkki syötynä lattialta!

Tietysti hätä tuli kun emme tienneet kuka koirista tabletit olivat syöneet, Dii, Heppu, Linda vai Lotta (Ollin vanhempien koira). Aikusille määrä ei olisi niin vaarallinen, mutta Hepulle voisi ollakkin. Ei siinä sitten auttanut muu kun ottaa vanha konsti käyttöön. Eli suolasta ja vedestä tehtiin suuri suolapallo joka sitten laitettiin Hepulle kurkkuun niin että se sen nielaisi. Ei kulunut kun pari minuuttia niin oksennus alkoi ja kaikki saatiin ylös. Kävi ilmi että Heppu oli syönyt niitä tabletteja myös, mutta ei koko purkkia kutienkaan yksinään. Aikusille syötettiin sitten muutama hiilitabletti ja ainakin tänään näyttivät kaikki voivan ihan hyvin - Onneksi :)

Rimadylin kanssa kannattaa olla varovainen ja laittaa purkki todella korkealle. Itselläni oli se repussa, mutta jollain ovat saaneet repun auki ja siinä sitä sitten oltiin :|

Tänään oli sitten vuorossa Hepulle tehosterokotus. Hieman poikaa jännitti tilanne ja vähän kävi kipeääkin, mutta kunnialla siitä selvittiin :) Sitten vielä muutaman tunnin lenkki iltapäivällä järven jäällä ja johan ovat kaikki koissut tyytyväisiä! Nukkuvat tuossa vieressäni tälläkin hetkellä...

-'-'-'-'-'-'-

14.3 Keittiöremppaa  14.3.2008 10:11
Viime aikoina ei ole tullut kirjoteltua tänne kuulumisia niinkään, on ollut niin paljon muuta puuhaa..

Keittiöremppa alkaa olemaan loppusuoralla ja Heppu kasvaa edelleen aivan tajutonta kyytiä. Se on jo Lindan kokoinen!

Ensi viikolla meillä olisikin sitten vuorossa talviloma ja reissu Pohjanmaalle - ja tietysti rokotuksetkin pitäisi ensi viikolla hoitaa kun herralle tulee 16 viikkoa täyteen :D

Kaikenkaikkiaan asiat ovat menneet hienosti. Heppu on oppinut paljon sekä ihmis- että koirakielestä ja eri käskyistä jne. Luoksetulokin sujuu mallikkaasti, paitsi omalta pihalta :) Sama ongelma on näiden aikuisten kanssa myös, että välillä innostutaan pihalla riehumaan niin paljon, ettei millään malttaisi sisälle tulla... Tietenkään se ei saisi olla näin, mutta omalla pihalla on kikat vähissa kun ei voi häätääkkään. Ainut keino olisi vaan mennä sisälle ja jättää koiruus pihalle miettimään tekosiaan, mutta sitä en uskalla tehdä kun ei piha ole aidattu. Hiljalleen kevään tullessa sekin pitäisi hoitaa, mutta vielä ei pysty kun maa on jäässä.

Tuhojakaan herra ei ole saanut juurikaan aikaiseksi (onneksi)! Tarpeita on saanut korjata kyllä senkin edestä, mutta edelleen menee paperille mikäli sellainen vaan on jonnekkin laitettu, eikä ole jo valmiiksi läpimärkä. Sitä mukaa kun Heppu kasvaa, kasvaa myös lätäköt suhteessa, eli ne alkavat muistuttamaan pieniä järviä jo tässä vaiheessa... Onneksi koko huushollissa on vielä toistaiseksi muovimatto, paitsi keittiössä johon juuri asennettiin laminaatit..

Lisäksi noiden lätäköiden suhteen on vielä onni se, että monesti herra menee pesuhuoneen lattialle pissalle. Eihän sekään pidemmän päälle kivaa ole kun pesuhuone haisee virtsalle koko ajan, mutta ennemmin sinne kun muualle huusholliin.

-'-'-'-'-'-'-

19.2 Rokotuspäivä  19.2.2008 16:02
Tänään oli sitten Hepun ensimmäinen rokotuskäynti samalla kun vein Lindan akupunktioon.

Linda otti tapansa mukaan rennosti ja retkotti lattialla tyytyväisenä neulat selässä, heh.. Meikä ei ehkä itse ottais ihan niin rennosti jos mulla olis neuloja jossain.. Tai en tiijä kun en koskaan oo ite akupunktiossa ollu ;) Lääkäri sanoi että kaikki näyttää olevan tosi hyvin ja että sen mielestä Linda on jopa jotenkin paljon ilosemman ja avoimemman tuntunen ku ennen. Lihasjännityksiä sillä ei ollu, neulatki oli ihan suoria ku ne otettiin pois. Eli loistavaa! :) :)

Heppu sai siis samalla rokotukset. Lääkäri antoi sille heti nameja kun se pääsi hoitopöydälle samalla kun hoitopöytä nostettiin ylös. Heppu sai nyt sitten päähänsä, että se hoitopöytä on maailman paras juttu kun siihen menemällä sai nameja :D

Vähän Heppua kyllä hirvitti tuo Helsingin liikenne. Se kun ei täällä ole paljon senkaltasta liikennettä nähnyt ja kuullut, että menee ratikoita, busseja, rekkoja jne. Mut hyvin näytti poju selviävän. Ensin vähän hirvitti kun käveltiin autolta mäkelänkatu pitkin lääkärille päin, mutta samaa katua mentiin jo ihan normaalisti takaisin autolle päin.

Kaikenkaikkiaan siis hyvä reissu. Nyt kaikki makoilevat pitkin lattioita täysin unessa kun ovat saaneet liikuntaa ja ruokaa :)
 
Riikka Lahti Re: 19.2 Rokotuspäivä  19.2.2008 17:05
Niin.. Ja unohtuipa vielä sanoa, että Heppu painaa nyt 19,8 kg!! Eli neljässä viikossa paino on tuplaantunut. Hieman kauhistuttaa kuinka suureksi se meinaa kasvaa :D

-'-'-'-'-'-'-'-

15.2.2008  15.2.2008 18:36
Nyt on sitten ensimmäinen "työpäivä" pienoisella takana :)
Eipä pienoinen töihin joutunut ollenkaan, vaan sai lähinnä tutustua paikkaan ja ihmisiin. Koiriin ei tietysti tutustuttu vielä kun on rokotukset saamatta. Ensi viikolla sekin sitten hoidetaan.

Kenttäreissu oli kyllä siinä mielessä opettavainen, että huomasin ettei herraa niin kovasti kiinnosta vieraat ihmiset, joka on sinällänsä hyvä. Pääsenpähän itse helpommalla kun ei tarvitse olla kieltämässä vieraiden luo menemisestä.

Jojolla on vielä juoksun rippeet jäljellä, ja Linda jäi Jojon seuraksi, mutta Dii oli mukana. Dii suoritti tehtävänsä mallikkaasti kuten yleensä. Ensi kerralla lähtee varmaan sitten koko poppoo mukaan. Energiaa kun noilla näyttää olevan vaikka muille jakaa :D

Mukavaa oli tänään huomata myös se, että kun juoksu alkaa Jojolta olemaan ohi, niin juttu luistaa Diin kanssa aivan eri tapaan taas. Leikkineet ovat, vetäneet narua ja painineet jne. Se on äärimmäisen positiivista kun ei tarvitse koko ajan pelätä että milloin tytöt ottavat yhteen.

Lindakin on piristynyt sitä mukaa kun valoisaa ja auringonpaistetta on ilmaantunut. Tänään vanha rouva jopa alko leikkimään pallolla, joka on hyvin harvinaista. Tyyli on tosin se, että yksin leikkii, luovuttaa kyllä pallon minulle, mutta ei muille. Ja jos heitän pallon jää katsomaan minua tyyliin: Miks sun se sinne piti heittää? Hae ite... Heh.. Sellainen Linda on :P

Pihallakin olen uskaltanut kaikki pitää yhtä aikaa nyt kun nuo juoksuajan kenkkuilut alkaa helpottaa. Tovi sitten en uskaltanut Jojoa pitää vapaana ollenkaan omalla pihalla kun ei suostunut tulemaan sisälle vaikka käskin ja jos oli muiden kanssa, riehaantui niin että juoksi taloa ympäri joka ei ole kovin suotavaa kun autotie menee tuosta vierestä. Ei se pihalta mihinkään lähtenyt, vaikka muutaman kerran jätin sen pihalle ihmettelemään kun ei suostunut tulemaan sisälle. Muuallahan tuo on totellut ihan entiseen tapaan, eli on voinut pitää vapaana kutienkin.

Kai tämä kevät tekee ihmeitä niin koirille kuin ihmisillekkin :)

-'-'-'-'-'-

13.2  13.2.2008 9:29
Pennunjullikka kasvaa hirmusta kyytiä edelleen ja syö kuin hevonen ;) Hah.. Noh, ehkä ei ihan vielä kuin hevonen, mutta PALJON ollakseen kuteinkin vielä niin pieni.

Tuhojakin on hiljalleen saanut aikaan kotosalla, keittiön tuolien istuinosan päällyste (jotain kaislanarujuttua) on mukavaa nakerreltavaa. Tosin mitään herra ei vielä ole varsinaisesti TUHONNUT vaan lähinnä on kyse siitä, että maistelee ja kokeilee suullaan mitä mikäkin on, ja nuo keittiön tuolit ilmeisesti tuntuvat mukavalta. Halko on toinen lemppari "lelu" johon on tykästynyt ;) Suosittelisin jokaiselle pennun omistajalle joka vaan jaksaa siivota puunpalaset sitten lattialta, antamaan halon pennulle järsittäväksi. Siinä tyydyttyy järsimisen halu ja puiset huonekalut saavat jäädä rauhaan. Tosin.. Se riippuu kyllä vähän pennusta, koska niitäkin on, jotka sitten yrittävät kirjaimellisesti syödä ne tikut jotka irti saa, ja siinä tietty voi käydä hassusti. Mutta niinhän se on kaiken kanssa, aina pitää katsoa pennun mukaan mitä tekee.

Ihan ongelmitta ei kutienkaan kaikki ole sujunut. Ilmeisesti penikalla on suoli ärtynyt kun ulosteen lopuksi tulee verta. Lääkäriin on varattu jo aika, joten toivotaan ettei ole hirmuisen vakavaa. Kaiketi kyse on siis suolen ärtymisestä, mutta se pitää tutkia lähemmin mistä on kyse.

Muutoin kaikki on sujunut hienosti. Teimme reissun pohjanmaallekkin, kun piti saada ostettua isompi auto! Koska Peugeot 406 Grand wagon alkoi käymään neljälle koiralle ahtaaksi, mukaan lähti vain Heppu ja Jojo. Dii ja Linda pääsivät viikonloppulellittelyyn Ollin siskon luokse.

Reissun aikana oli mielenkiintoista seurata miten asiat muuttuvat. Laumassamme Dii ja Heppu pitävät tiukasti yhtä. Leikkivät ja seurailevat toisiaan lähes taukoamatta. Jojo ei saanut komentaa Heppua ollenkaan, vaikka Heppu käyttäytyi huonosti, koska heti jos Jojo vähänkin örähti, oli Dii paikalla muristen taas Jojolle että ole hiljaa siinä. Tähän tietysti liittyy neitien valtataistelu, mutta silti.

Reissun aikana Jojo sai komennellä Heppua kuten pitääkin ja Heppu nöyrtyi hieman Jojoon päin. Muutenkin reissu taisi olla aika opettavainen. Tuli käytyä uusissa paikoissa ja reissattua autolla oikein olan takaa. Yllättävän nätisti molemmat jaksoivat nukkua melkeen koko matkan. Parin tunnin välein vaan pysähdeltiin jotta pieni pääsi tekemään tarpeensa, eikä kertaakaan tullut autoon. Se on mielestäni jo todella hyvä suoritus vajaa 11 viikkoiselta.

Kotiinpäin ajeltiin sitten kahdella autolla. Uusi auto on Chevrolet Astro! <3 oikein mukava ja tilava vekotin. TOSIN laittamista siinä on. Vanha auto kun on kuitenkin kyseessä.

Päästyämme kotiin kaikki, hoidossa olleita koiria myöten, huomasi eron selkeästi.. Dii komensi Heppua enemmän kun aiemmin ja antoi Jojonkin komentaa vähän. Jojo suojeli Heppua komennukselta enemmän kun aiemmin ja jopa leikki hieman Hepun kanssa. Eli hyvää taisi reissu tehdä ja koirille pieni "loma" arjesta muutenkin.

Se on hassua miten paljon pienet jutut voivat toisinaan vaikuttaa sekä koiran ja ihmisen välisiin että koirien välisiin suhteisiin.

Viikonloppunahan meidän piti käydä kentällä, mutta kun tuo autonhakureissu tuli, emme sitten käyneet. Tänään kutienkin olisi tarkoitus sinne mennä ja pienoinen on tulossa tietysti mukaan!

-'-'-'-'-'-

Kehitystä  2.2.2008 22:01
Pienoinen alkaa olemaan yhä rohkeampi ja rohkeampi ulkona sekä tietysti sisällä. Yläkertaan portaat jo juostaan ylös, alas tullaan välillä rytinällä kun on niin kiirusta...

Ulkona Heppu on alkanut jo seikkailemaan vähän liiankin pitkälle ja meinaa mennä naapurien puolelle ;) Onneksi kuitnekin on oppinut jo aika hyvin "Ei" käskyn ja pysähtyy kun kieltää. Tämä on mielestäni jo todella hyvin vajaa 10 viikkoiselta.

Kuitenkin.. Olen muutaman kerran saanut mennä pojan hakemaan kun ei ole uskonut kieltoa eikä luoksetulokäskyä. Katsotaan miten käy, mutta jos sama meininki jatkuu niin harjoituksia jatketaan pitkän liinan avulla kunnes luoksetulo sujuu ongelmitta.

Viikon päästä olisikin sitten Hepun ensimmäinen työpäivä :D Tai eipä se vielä kunnon työpäivä ole, vaan tutustuminen kentällä oloon ja samalla harjoitellaan remmikäyttäytymistä.

Kaikenkaikkiaan poika siis kehittyy hirmuista kyytiä ja on yhä aktiivisempi päivä päivältä. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä että tavaroita järsitään ja muita koiria kiusataan ja omistajien hermoja välillä koetellaan :D

-'-'-'-'-'-

Tapahtumia -> 30.1.2007  30.1.2008 22:49
Onhan taas ollut muutaman vuorokauden rumba. Jojolla alkoi juoksu. Dii on ottanut Hepun aivan omakseen ja puolustaa tätä hyvinkin kärkkäästi. Pienikin vinkaisu niin "isosisko" on paikalla puolustamassa... Ja siitähän tietysti seuraa yhtä ja toista.

28-29 välisenä aamuyönä tytöt päättivät ottaa yhteen oikein kunnolla. Heräsin 5 aikoihin siihen että joku koirista ärähti ja Heppu huusi kuin syötävä. Luultavasti ärähtäjä oli Jojo joka oli saanut tarpeekseen naskalihampaiden tunteesta ihossaan. Dii syöksyi paikalle ja sitten alkoi tappelu. Tässä vaiheessa olin jo itse syöksymässä sängystä tappelupukareiden väliin ja kerkesinkin aika hyvin. Pimeässä en tosin pystynyt juuri muuta kun menemään äänen mukaan väliin ja lopputuloksena oli aikamoisen puremajäljet omassa kädessäni.

Oikean käden kämmenselästä meni yläkulmahammas aika syvälle, peukalon juuresta meni alakulmahammas ja etusormen sivu jäi takahampaiden väliin kuten myös keskisormen ja nimettömän pää. Lopputuloksena siis kämmenselässä muutaman sentin vekki josta näkyi jotain valkoista ja verisuoni (joka oli kuitenkin onneksi ehjä). Peukalon juuressa n. 5 sentin veenmuotoinen vekki ja etusormen sivu riekaleina. Aamulla kun terveyskeskus aukesi menin sinne paikattavaksi ja sain kunnon antibioottikuurin. (Kuva-albumissa kuvia teipatusta kädestä). Koirat onneksi selvisivät naarmuitta ja pienoinenkin on ihan kunnossa, säikähti vaan sitä ärähdystä.

Tänään mentiin sitten ensimmäiselle remmilenkille Hepun kanssa. Lyhyt lenkkihän se oli, mutta hyvin rohkeasti pikkumies taapersi mukana :) Joillain kun on taipumus lyödä jarrut lukkoon heti kun mennään vähänkin kauemmas kotoota.

Reilun viikon päästä olisikin sitten ensimmäinen työpäivä Hepulla edessä ;) Tai eihän se kunnon työpäivä ole, mutta harjoittelua kutienkin. Käymme avustamassa ongelmakoirakouluttajaa ja siinä samalla tulee treenattua käyttäytymistapoja. Nuo nartut vanhimmasta nuorimpaan ovat tässä hommassa jo vanhoja konkareita ja tietävät kuviot jo :) Kai sitä koirallakin jotain töitä pitää olla? :P

-'-'-'-'-'-'-

Muutama päivä siitä kun Heppu saapui  24.1.2008 13:16
Paljon on muutaman päivän aikana ehtinyt tapahtumaan! Ja monta havaintoa ja jopa yllätystäkin on tullut eteen ;)

Kasvattajalta kun haimme Hepun, kaikki sujui hienosti. Poika nukkui rauhallisesti koko automatkan. Kotiin saapuessamme oli silmät aika ristissä, mutta silti paikkojen nuuskiminen alkoi samantien.

Vanhempiin koiriimme tutustuminen tapahtui yksitellen, vanhimmasta aloittaen. Linda oli siis ensimmäinen joka sai tutustua Heppuun peppu edellä :) Tämä siis sen vuoksi että Linda varmasti haistaisi heti alkuunsa että kyseessä on pentu joka ei uhkaa olemassaolevaa laumaa millään lailla.

Kuten arvata saattaa, alkoi hirmuinen silmien mollotus ja korvien haritus kun Linda ymmärsi mistä on kyse. Lähinnä näytti siltä että vanha rouva olisi ajatellut itsekseen "HYI, YÄK! Viekää toi POIS".. Sellainen se vanhus on.. ;)

Seuraavana vuorossa oli toiseksivanhin, eli Jojo. Tyttö otti pennun vastaan paljon uteliaammin, mutta silti tavattoman rauhallisesti ja varovasti nuuskutellen pienokaista.

Kolmantena tähänasti nuorin oli viimeisenä tutustumisvuorossa, eli Dii. Nuori kun on, Dii ei oikein malttanut kun hetken nuuskutela ja sitten se jo halusi leikkiä pennun kanssa joka tietysti säikähti vierasta ja suurta koiraa ja tuli jalkoihini suojaan. Tämän jälkeen tosin Dii oppi ottamaan rauhallisemmin.

Ilta ei kuitenkaan mennyt ihan niin kivuttomasti kun tästä nyt voisi luulla. Heppu halusi tehdä lähempää tuttavuutta Lindaan joka ei ollut ollenkaan samaa mieltä asiasta, vaan yritti mennä karkuun. Heppu kuitenkin käveli perässä ja lopuksi Linda oli nurkassa, josta se ei enää päässyt pois, jolloin se näykkäisi penokaista.
Tämä EI ole mielestäni normaalia käytöstä koiralta joka on jo saanut todeta kyseessä olevan pentu, mutta äärimmäisen harvinaista. Tämä kutienkin olkoon varoituksen sana jokaiselle jolla vanhempia koiria on ja vie pennun kotiin; Pitäkää koiria herkeämättä silmällä ensimmäisen vuorokauden ajan jotten tällaisia tapahdu.

Tietysti on normaalia, että koira murahtaa pennun tiehensä jos alkaa kyllästymään siihen että pentu hyppii ja pomppii päällä, puree, kynsii jne, mutta se ei ole normaalia että aikuinen koira näykkäisee tuolla tavoin. Noh, onni onnettomuudessa, sillä Hepulla tuota luonnetta näyttää löytyvän. Hän ei ollut myöhemmin illalla enää moksiskaan koko tapahtumasta, vaan oli heti taas ryntäämässä Lindan luokse. Nämä muutamat päivät olemme kutienkin varmuuden vuoksi päästäneet nämä koirat tekemisiiin keskenään vain sillon kun olemme kotona.

Hämmästelyiden aiheet eivät tosin loppuneet tähän. Poika nimittäin on niin sisäsisti kun suinkin 8 viikkoinen pentu vaan osaa olla! Ensimmäisenä iltana kaikki tarpeet tulivat ulos pihalle, ei ainuttakaan pissiä sisälle!

Yöllä tietysti tuli hätä ja se oli odotettavissa että sillon tulee sisälle, samoin sillon kun olemme olleet töissä. Mutta muuten pääosa tarpeista on tullut ulos ja poika on oppinutkin jo pyytämään itsensä ulos menemällä oven suuntaan vinkuen. Se on sitten omasta nopeudestaan kiinni kerkeääkö ulos, vai ehtiikö tulla sisälle. Muutaman kerran on käynyt juuri näin, että olen ollut pukemassa takkia päälle kun pieni ei ole enää jaksanut pidätellä...

Ovela vekkulihan tuo poika on. Ja paljon sopivampaa yksilöä luonteensa puolesta en olisi voinut toivoakkaan :D Katsotaan sitten mitä tapahtuu kun pienoinen kasvaa ;) Voi nimittäin tulla hieman haasteita. Mutta ne otetaan vastaan sellaisenaan kun ne tulevat ja ratkotaan sitä mukaan :)