Calcifer’s Jalostustavoitteet

Tavoitteenamme on terve ja hyväluonteinen joka vastaa rotumääritelmää. Tämä on varmasti kaikkien kasvattajien yleinen tavoite, mutta monesti tarkennus jää kertomatta. Tämän lisäksi KAIKKIIN ominaisuuksiin ei voi keskittyä kerralla – se on mahdottomuus.  Jos yrittää keskittyä kaikkeen kerralla, lopputuloksena saa yleensä keskinkertaisen pentueen joka on yhtä hyvä kun vanhempansa, mutta ei parempi.

Itselleni tärkeät asiat joita pyrin parantamaan ovat

• Rautaiset hermot ilman että koiran luonteen kovuus ja terävyys lisääntyy liikaa
• Vahva, terve luusto ja hyvät kulmaukset

Koska koiramaailmassa ei ole vakioituja käsitteitä, on mielestäni tärkeää että määrittelen mitä yllämainitut termit tarkoittavat itselleni. Olen liian monesti kokenut tilanteen, jossa olen keskustellut jonkun kanssa ja olemme olleet täysin samaa mieltä näennäisesti, mutta olemme käyttäneet termejä aivan eri tavalla, eli käytännössä mielipiteemme ovat eronneet huomattavasti toisistaan. Ennen kuin tarkennan omia mielipiteitäni näistä käsitteistä, haluan painottaa että nämä ovat minun mielipiteitäni. Eroavia mielipiteitä on paljon, ja nimenomaan siksi haluan selventää omani!

Rautaiset hermot, luonteen kovuus ja terävyys

Rautaisilla hermoilla tarkoitan koiraa joka pystyy toimimaan moitteetta paineen alla. Tämä tarkoittaa käytännössä koiraa joka pysyy rauhallisena suuren väkijoukon keskellä, melun keskellä, muiden koirien ympäröimänä, uudessa paikassa, uudella alustalla (vaikka ritiläsilta) – melkein missä vaan. Rautahermoinen koira on sellainen joka ei pelästy, hätäänny, hämmenny tai stressaannu helposti.

Kuitenkin (oman mielipiteeni ja tulkintani mukaan) koira jolla on rautaiset hermot, voi silti olla vaikea ja haastava, eritoten jos se on kova ja terävä. Rautahermoinen JA Kova JA terävä koira on hyvin monesti (mutta ei aina) dominoiva ja haastava omistajalleen. Se on hyvin monesti sitä mieltä että omistajaa ja perhettä pitää suojella kaikelta liikkuvalta (esim. remmirähjäys koirille ja ihmisille, ei päästä vieraita kotiin sisälle jne.) mutta myös että perhettä mahdollisesti täytyy ojentaa ja komentaa (muriseminen ja näykkiminen, ääritapauksessa myös pureminen).

Kovuus on mielestäni kohtalaisen hankala määritellä. Käytännössä kovuutta pystyy mittamaan sillä kuinka nopeasti koira unohtaa kokemansa negatiivisen asian tai kuinka vähän se välittää kokemastaan negatiivisesta asiasta. Erittäin kovaa koiraa on hankala esim. opettaa olemaan järsimättä kodin tavaroita, sillä se ei ole moksiskaan saamastaan rangaistuksesta. Koira joka on kova (mutta ei äärimmäisen kova) reagoi rangaistukseen, mutta unohtaa sen pian, riippuen tietysti myös rangaistuksen voimakkuudesta. Toisaalta kovuus on myös hyvä asia maltillisissa määrin, sillä esim. säikähdykset unohtuvat myös helposti. Se on siis ominaisuus jota itse toivon koiriltani ja tuottamiltani pennuilta, mutta en ylenpaattisesti vaan sopivissa määrin.

Terävyys on niinikään myös hieman kinkkinen määritelmä. Käytännössä tulkitsen terävyyden sillä kuinka herkkä (nopea) koira on reagoimaan tiettyyn tunteeseen. Jos koiraa esim. provosoidaan, kuinka kauan se tarkkailee tilannetta ennen kuin se reagoi? Mitä terävämpi koira, sen lyhyemmän aikaa se harkitsee. Reagointietäisyys kertoo myös terävyydestä. Äärimmäisen terävä koira reagoi ärsykkeeseen, esim. lähestyvään uhkaan jo siinä vaiheessa kun uhka on hädin tuskin havaittavissa, kun vastaavasti vähemmän terävä katsoo ensin mihin tilanne on kehittymässä.

Ennen kaikkea hermot, kovuus ja terävyys ovat ominaisuuksia jotka luovat yhdistelmän, eli yksittäistä ominaisuutta on turha arvioida. Jos koira on vähemmän kova ja se ei ole erityisen terävä mutta sillä on heikot hermot, reagoi se yhtä nopeasti ja voimakkaasti kun rautahermoinen kova ja terävä koira, MUTTA rautahermoinen, kova ja terävä koira hallitsee hermonsa ja tekee kaiken harkitusti kun taas heikkohermoinen, ei niin kova eikä terävä reagoi ilman harkintaa spontaanisti. Ilman harkintaa reagoiva koira yleensä reagoi uhkaan puolustautumalla, esim. pelkopurijat ovat tällaisia.

Ilman harkintaa tapahtuvaa reaktiota ei myöskään mielestäni voi kouluttaa pois. Sitä voi yrittää siedättää, mutta se onnistuu hyvin huonosti jos koiralla on huonot hermot. Vastaavasti harkittu reaktio on aina sellainen jota voidaan muuttaa/korjata koulutuksen avulla. Helppoa sekään ei ole, mutta se on mahdollista ja helpompaa.

Miten nämä ominaisuudet ilmenevät, ovat riippuvaisia koiran kokemuksista, kasvatuksesta sekä siitä miten paljon koira kunnioittaa ja luottaa omistajaansa. Siksi näitä ominaisuuksia voi olla hyvin vaikea arvioida ellei tunne koiraa, sen omistajaa ja sen taustoja hyvin. Yksittäinen tapaus jossa koira on hihnassa jota pitelee joku muu kuin omistaja, jolloin murisee vaikka vieraalle ihmiselle joka yrittää sitä silittää, ei kerro sen luonteesta paljoakaan. Se kertoo mahdollisesti terävyydestä jonkin verran, sillä koira reagoi nopeasti. Toisaalta se kertoo myös siitä, ettei koira luota ihmiseen joka hihnaa pitelee ja/tai ettei se luota ihmiseen joka yrittää sitä silittää.

Tällaista käytöstä kutsutaan yleisesti ottaen aggressiivisuudeksi, arkuudeksi, ujoudeksi, pidättyväisyydeksi jne jne. Termien kirjo on laaja ja monesti riippuvainen siitä onko kyseessä koiran omistaja, murinan kohteeksi joutunut, sivustakatsoja, vieras joka piteli koiran hihnaa vai joku joka on vain kuullut tapauksesta joltain. Itse olen sitä mieltä, että tällainen käytös EI OLE SUOTAVAA mutta että se on hyvin monesta tekijästä riippuvainen seikka, eikä koiraa tulisi leimata tai tuomita tällaisen tapauksen perusteella.

Toinen seikka joka tavoitteisiini vaikuttaa on se, kuinka helposti nämä ominaisuudet periytyvät.  Asia on kiistanalainen, koska toistaiseksi ole suoritettu tarpeeksi tutkimuksia aiheesta. Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä ovatko nämä geeneissä siirtyviä ominaisuuksia jotka peritään yhtälailla emältä että isältä vai ovatko nämä pentujen varhaiselämässä opittuja asioita emältä ja/tai muilta pentujen ympärillä olevilta (kasvattajan luona asuneilta) koirilta.

Oma mielipiteeni on se, että näiden ominaisuuksien taipumukset periytyvät geeneissä, mutta emän ja muiden koirien käytös varhaiselämässä vaikuttavat vahvasti, sekä myös myöhemmin koetut asiat sekä eritoten tapakasvatus, luottamus sekä kunnioitus omistajaa kohtaan.

Vahva, terve luusto ja hyvät kulmaukset 

Kuten luonteenpiirteiden kanssa, myöskään koiran luusto ja rakenne eivät ole täysin yksiselitteisiä mutta niistä on olemassa rutkasti enemmän tutkimustietoa, sekä esivanhemmista, sisaruksista ja sisarusten jälkeläisistä kuvia!

Se on osoitettu jo, että luuston terveys on perinnöllistä. Ei kuitenkaan riitä, että katsoo vanhempien terveystuloksia, vaan pitää katsoa esivanhempien, sisarusten jne. terveystilastoja myös. Tilastotkaan eivät kerro kaikkea, sillä ruokinta ja liikunta etenkin pentuaikana vaikuttavat huomattavasti myös.  Tilastoihin vaikuttavat paljon myös niistä pois jätetyt tulokset. Moni joka kuvauttaa koiransa, ei koskaan lähetä tietoja kennelliittoon mikäli tulokset ovat huonoja.  Siksi tilastoja täydentämään tarvitaan tietoja suvusta myös muuta kautta.

Terve luusto kävelee käsi kädessä hyvien kulmausten sekä rotumääritelmän mukaisen rakenteen kanssa (ainakin tanskandogeissa, vaikka väite ei ihan kaikkien rotujen suhteen pidä paikkansa). Tärkein lienee kuitenkin vaivaton liike, joka omalta osaltaan kertoo luuston oikeasta rakenteesta ja terveydestä.

A-pentueessa tein tässä yhden myönnytyksen : Diin (emän) pää EI ole rotumääritelmän mukainen. Siinä on virheitä, kuten Diin näyttelyarvosteluistakin voi lukea.  Liike Diillä kuitenkin on erinomainen ja rakenne muutoin omasta mielestäni kohdallaan. Kuten sanottu, se on tulkinnanvarainen asia ja tiedän monia jotka ovat tästä eri mieltä kuten minä olen monesta hyvinkin menestyksekkäästä tanskandogista myös eri mieltä.

Tästä syystä en rakennetta tässä lähde kuvaamaan kovinkaan tarkkaan. Helpointa olisi näyttää kuvina senkaltaisia doggeja joilla minun mielestäni on täydellinen muoto ja rakenne verrattuna rotumääritelmään. Ehkä tulevaisuudessa pyrin etsimään tänne kuvia juuri sellaisista yksilöistä.

TAKAISIN