Riikka

Minä olen talon "emäntä", jos asian niin voi ilmaista. Olen elänyt koirien parissa syntymästäni saakka. Perheessämme oli sekarotuinen Peku koira jo syntyessäni. Olimme parhaat kaverukset ja jopa söimme yhdessä. Otin haarukallisen ruokaa itselleni ja laitoin seuraavan pöydän alle koiran nuoltavaksi :) Tällaista voi koiran ja lapsen touhu olla, vaikka en suosittelisi sitä kylläkään vahemmille jo koiran ylipainoriskin vuoksi! Vastapalvelukseksi koiralta sain aina seuraa ja ehdotonta puolustusta vierailta. Tulen muistelemaan yhteisiä hetkiämme iäti. 

Esimmäisen oman koirani sain 10 vuotiaana. Mikäli minulta nyt kysyttäisiin olinko tarpeeksi vanha omistamaan koiran, joutuisin vastaamaan, että en. Toki 10 vuotiaalle voi näennäisesti hankkia koiran, mutta vanhemmat ovat kyllä silloin vastuussa koiran kouluttamisesta ja hoitamisesta. Toki 10 vuotias voi koiran kanssa harrastaa ja sitä ulkoiluttaa, mutta viimekädessä vastuu on vanhemmilla.

Minun tapauksessani koira oli scheferin ja lapinkoiran sekoitus ja sain vastuun pääasiassa itselleni koiran kouluttamisesta.. Ja lopputulos oli.. Sanotaanko että ei paras mahdollinen. Hihnakäyttäytyminen oli todella hyvää ja suhteeni koiraan oli ainutlaatuinen, mutta luoksetulo ja "Ei" käskyt olivat kyllä täysin hukassa :)

Tämä koira jäi äitini luokse kun muutin kotoa. Ei omasta tahdostani, vaan siitä syystä ettei äitini enää raaskinut luopua koirasta! :) Valitettavasti vuotta myöhemmin koira sairastui pahasti ja jouduttiin lopuksi lopettamaan. Se oli yksi elämäni raskaimpia hetkiä kun silittelin koiraa sen vaipuessa ikiuneen. Kuitenkin koiraa tai mitä tahansa lemmikkiä hankittaessa on muistettava, että eron hetki tulee ja monesti eutanasia on parempi vaihtoehto kun kärsimyksen pitkittyminen. Toisaalta tietysti on myös epäreilua lopettaa koira joka voitaisiin vielä parantaa. Tämä päätös jää siis omistajan harteille ja se on aina vaikea päätös.

Vuodet vierivät, tietotaito koirista kasvoi ja syveni vuosien varrella.

Ongelmakoirien koulutuksesta ja kasvattamisesta kiinnostuin syvällisemmin ensimmäisen rotukoirani Diin myötä. Enemmän taustoista löydätte Diin esittelystä. Vuosien varrella olen oppinut koirista huimia määriä sekä opiskellut koirankouluttajaksi koirankouluttajakurssilla (muutamankin eri yrityksen järjesteämällä) jotta saan useammasta metodista tietotaitoa. Omat mielipiteeni ja suosimani tyyli kutienkin pohjautuu kaikkein vahvimmin laumahierarkiaan, eli koiran omaan käyttäytymismalliin laumassa. Tätä menetelmää kotimaassamme luotsaa Pertti Vilander jonka kouluttaman Kirsi Aallolta opissa olen ollut. Maailmalta löytyy kuitenkin monia esimerkkejä samasta metodista, esimerkiksi:

• Mogen Eliasen Tanskassa 
• Jan Fennell Englannissa
• Cecar Millan USA:ssa
• Reneé Sjöberg Ruotsissa

Lisätietoja mainitsemieni henkilöiden kotisivuista jne. löytyy linkkivinkeistä.

Meidän "oma kotimainen" Pertti Vilander on kirjoittanut kirjan nimeltä "Koiran korjaus kirja". Tämä on äärimmäisen hyvää luettavaa jokaiselle koiranomistajalle. Kuten yllä mainittu, Vilanderin metodit pohjautuvat koiran omaan laumakäyttäytymiseen jota hän soveltaa koulutusmetodina. Tiedän hänen olevan hyvin kiistelty henkilö ja hänen menetelmänsä ovat kuohuttaneet joidenkin mieltä, mutta itse kannatan niitä, koska niissä ei koskaan satuteta koiraa ja menetelmä toimii. Tässä tietysti tulee AINA muistaa, että metodit on valittava koiran luonteen mukaan. Pehmeä koira saattaa säikähtää kovastikkin kovia menetelmiä kun taas kova koira ei ole moksiskaan pehmeistä metodeista eikä siten siis ota kuuleviin korviinsa oppeja jos sille päälle sattuu. Tästä syystä neuvoisin jokaista jolla on koiraongelmia menemään kouluttajan puheille jos on vähänkään epävarma olo siitä millaisen koiran omistaa.

Olen siis ahminut tietoa koirista ja niiden käyttäytymisestä, täydentänyt kaikkea mitä olen pienestä pitäen oppinut, kirjoittanut kirjan raakaruokinnasta ja tämä taival jatkuu edelleen. Mielestäni kukaan ei voi oppia kaikkea koirista ja niiden käyttäytymisestä, vaan aina löytyy lisää tietoa. Kiinnostus koirien kasvattamiseen on myös herännyt vuosien aikana. Kasvattajakurssin suoritin syyskuussa 2008 ja kennelnimi "Calcifer's" myönnettiin toukokuussa 2009. Ensimmäinen Calcifer's-pentue näki päivänvalon 10.11.2009. Olen myös liittynyt SuKoKa:n jäseneksi.

Kasvattajana haluan saavuttaa terveitä koiria niin henkisesti kuin fyysisesti jotka löytävät sopivat omistajat. Sopivilla omistajilla tarkoitan sitä, että koiran ja omistajien luonne menee yksiin. Liian dominoiva koira hyvin pehmeällä ja kiltillä ihmisellä voi olla katastrofi, siinä missä pehmeä koira kovalla ihmisellä. Kumpikaan ei ole tyytyväinen tällaisessa suhteessa, ellei ihminen ole hyvin tietoinen koiran käyttäytymisestä ja siitä miten juuri tämän koiran kohdalla tulisi toimia. Lisätietoja jalostustavoitteistamme löytyy täältä.

TAKAISIN