Kasvatus, perusteet

Kasvatuksen peruspilarit ovat "Ei" ja "Tänne". Itse käskysanan voi tietysti itse valita. Jotkut sanovat "Täällä" toiset "Tule" jne. "Ei" taitaa tosin olla aika universaali käsky ;)

 Kasvatus alkaa siitä hetkestä kun pentu saapuu kotiinsa. Yleisimpiä virheitä mitä tämän suhteen tehdään on, että pennun sallitaan tekevän vaikka ja mitä kun se on vielä pieni, mutta oletetaan että se ymmärtää olla tekemättä näitä samoja asioita kun se kasvaa.

 Pennun tullessa kotiin, tilanteen pitäisi olla niin rauhallinen kuin mahdollista. Pennun pitäisi rauhassa saada tutkia paikkoja, jokainen huone johon sen sallitaan myöhemminkin menevän. Jos ei haluta että koira oleskelee jossakin huoneessa, sen pitäisi olla kiellettyä aluetta jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Kuitenkaan luovutusikäinen pentu ei ymmärrä "Ei" sanaa ennenkuin se on sille opetettu, joten parempi on sulkea sen tilan ovi tai laittaa siihen portti tms. niin että pentu ei yksinkertaisesti pääse sinne.

 Sama pätee sohvalla/sängyllä oloon jne. Jos ei haluta että koira oleskelee sohvalla, se ei saisi oleskella sohvalla edes pentuna. Jos vastaavasti halutaan, että koira saa tulla sohvalle luvan kanssa ei koiraa päästetä pentuna ollenkaan sohvalle ja myöhemmin sille voidaan antaa lupa ja näyttää että kun sanon käskyn X niin saat tulla viereeni.

Seuraava yleinen virhe mitä ihmiset tekevät on pennun yletön huomioiminen. He konttaavat pennun perässä, vikisevät sille ties mitä kimeällä äänellä, makaavat pennun alla lattialla ja niin edelleen. Vaikka se kovalta saattaa monesta vaikuttaakin, pennulle kannattaa heti alkuunsa opetaa, että kaikki toiminta lähtee ihmisen aloitteesta. Tämä tehdään yksinkertaisesti niin, että pidetään kiinni tuosta säännöstä. Jos pentu tulee vinkumaan, tökkimään tai mitä tahansa vastaavaa saadakseen huomiota, ihmisen ei pidä reagoida siihen mitenkään. Heti kun pentu lähtee pois se voidaa kutsua luokse, jos näin halutaan. Aina siis jos haluat puuhata jotakin pennun kanssa, kutsu se luoksesi, älä mene sen luokse. Tässä on kaksi hyvää puolta: Pentu oppii luoksetulon kuin itsestään ja samalla pidät yllä arvojärjestystä heti alkuunsa.

 Tätä "sääntöä" kutsutaan yleisesti perushuomioimattomuudeksi, eli koira ei koskaa saa vaatia itselleen huomiota, vaan kaikki lähtee ihmisestä. Tietysti ihmisen tehtävä on sitten pitää huolta siitä, että koira saa tarpeeksi huomiota. Eritoten pennun kanssa on puuhattava paljon ja antaa sille äärimmäisen paljon läheisyyttä ja hellyyttä - kunhan perushuomioimattomuus toteutuu.

Kun sitten ensimmäisen kerran pentu alkaa järsimään jotakin, vie kenkäsi, repii pöytäliinaa tai verhoja tms. sille sanotaan tiukasti "Ei". Muista että volyymiä ei tarvitse eikä kannata korottaa, koska pentu tottuu hyvin nopeasti siihen ettei sen tarvitse totella ellet huuda. Eli napakka "Ei" ja sen pitäisi riittää. Ensimmäisillä kerroilla pentu ei ymmärrä mitä tällä tarkoitat, mutta keskeyttää todennäköisesti toimintansa, koska kuulee äänensävysi. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarjota pennulle jotain muuta sallittua tekemistä, kuten vaikka lelua tai luuta. Jos se tarttuu tarjoamaasi esineeseen ja jatkaa puuhaa sen kanssa, pentua voi kehua jotta se ymmärtäisi tehneensä oikein. Tähän pätee sama asia kuin "Ei" sanaan. Pentu ei välttämättä heti ymmärrä mitä tarkoitat, mutta kuulee äänensävystäsi (jonka pitäisi olla iloinen ja enemmänkin kimeä kuin matala) mistä on kyse. Jos pentu vastaavasti kääntyy takaisin aloittaakseen kielletyn puuhan uudelleen, sanotaan uudelleen "Ei" ja niin edelleen. Näin pentu oppii hiljalleen mitä "Ei" tarkoittaa.

Joskus kuitenkin asiat menevät niin, että viesti ei vaan näytä menevän perille saakka. On oletettavaa että pentu on jo ollut kotona jonkin aikaa ja alkaa hiljalleen kokeilemaan missä raja kulkee, tai sitten kyseessä voi olla äärimmäisen kova pentu - joka on kutienkin harvinaista. Tällöin voi tehdä kaksi asiaa:

Jos ongelmana näyttää enemmänkin olevan se, ettei pentu ole sisäistänyt "Ei" sanan merkitystä, voi sitä opettaa erikseen. Laitetaan lattialle namipala tai jotain muuta mistä pentu on äärimmäisen kiinnostunut. Kun se yrittää mennä lähelle, sanotaan "Ei" ja fyysisesti estetään pennun pääsy namin tai esineen luo. Kun se lopettaa puskemisen kohdetta kohti, päästetään irti. Todennäköistä on, että pentu yrittää päästä kohteen luo monta kertaa ennenkuin luovuttaa. Kun pentu on luovuttanut, otetaan nami tai esine pois kokonaan, eli pentu ei saa sitä ollenkaan. Sen voi sitten myöhemmin antaa, mutta ei sillä hetkellä. Tätä harjoitusta voidaan toistaa useamman kerran päivässä, lyhyinä jaksoina.

Jos taasen ongelma on enemmän se, että pentu pullikoi vastaan, eli reagoi selkeästi "Ei" sanaasi (lopettaa toimintansa, katsoo sinua sen näköisenä että puntaroisi jatkaakko vai eikö) ja jatkaa toisesta kiellostasi huolimatta, voit nipistää pentua poskesta. Mitä nuorempi pentu, sen vähemmän voimaa. Yleensä luovutusikäistä pentua ei tarvitse kun ottaa kiinni poskesta niin se vinkaisee. Tämä ei johdu kivusta, vaan siitä että se ilmoittaa näin luovuttavansa. Jos olet joskus pentulaatikolla katsonut emon toimintaa, se tekee hyvin samanlailla ja pentu vinkaisee vaikka emo kuinka vähällä voimalla ottaisi kiinni ja heti kun vinkaisu kuuluu, emo päästää irti. Vinkaisu johtuu juuri siitä, että pentu ilmoittaa luovuttavansa ja tällöin emo tietysti päästää irti koska asia tuli selväksi. Koskaan ei saa käyttää fyysistä väkivaltaa koiraa kohtaan. Olkoon kyseessä pentu tai aikuinen.

Joskus kun pentua ottaa poskesta kiinni, se voi yrittää äristä tai ottaa hampailla kädestäsi kiinni (näykkäistä). Pidä silloin itsepintaisesti kiini poskesta kunnes ärinä tai hampailla hamuaminen loppuu. Älä koskaan vedä kättäsi pois tällaisessa tilanteessa. Tarvittaessa voi käyttää hieman enemmän voimaa nipistykseen, mutta vain tarvittaessa ja silloinkin on huolehdittava siitä ettei purista liian kovaa!
Jos vetäisit kiireesti tällaisessa tilanteessa kätesi pois, eritoten jos se tapahtuisi säikähdyksen omaisesti, osoittaisit pennulle että se voi määrätä sinua. Hieman tyyliin, se ärähtää ja sinä luovutat (eli koira komensi sinua ja sinä tottelit).

Musita aina päästää irti viimeistään siinä vaiheessa kun pentu vinkaisee ja sen jälkeen voit vaikka silittää pentua osoittaaksesi että et tarkoita sille pahaa. Monestihan emokin ensin komentaa ja sitten nuolee pennun jälkeenpäin.

 Nipistystä voit käyttää myös sillon kun pentu innostuu puremaan käsiä, jahtaamaan lahkeita, ihan mitä tahansa mihin olet sanonut "Ei" mutta pentu ei ole totellut.

 

Näillä neuvoilla selviää aika pitkälle, mutta toki on PALJON muita tilanteita joihin pennun kanssa joutuu.

Aikuisen koiran kanssa säännöt ovat samat, mutta menetelmiä joutuu hieman muokkaamaan, koska aikuiselle koiralle poskesta nipistäminen ei yleensä auta millään tavalla.