Kasvatus, monikoirainen perhe

Jos sinulla on koira/koiria ja harkitset uuden korian hankkimista, kannattaa aina miettiä muutamaan kertaan uudelleen. Monikoiraisessa perheessä saattaa ilmetä odottamattomia ongelmia, riippumatta siitä mitä sukupuolta koirat ovat.koulutus.jpg

Yleisesti ottaen ajatellaan että koirien sukupuolella on suurin merkitys. On sillä paljon merkitystä, mutta se ei mielestäni ole suurin vaikuttava tekijä. Omasta mielestäni ja oman kokemukseni perusteella eniten merkitystä on sillä onko sinun ja jo olemassa olevan koiran suhteet kunnossa, sekä koirien ikäero.

Jos jo omistamasi koira/koirat ei/eivät kunnioita sinua, eli jos teillä on jo alkavaa tai pidemmälle edennyttä johtajuusongelmaa, en suosittelisi hankkimaan toista koiraa, saatika pentua, ennenkuin ongelmat on korjattu! Uusi koira nimittäin katsoo hyvin tarkkaan lauman olemassaolevia jäseniä ja niiden käytöstä kun alkaa määrittelemään uutta asemaansa uudessa kodissaan - riippumatta siitä onko kyseessä pentu vai aikuinen koira! Pentu kutienkin ottaa mallia vanhemmista koirista poikkeuksetta, joten käytös "tarttuu" helpommin pentuun ja se myös jää helpommin ja pidemmäksi aikaa pennulle mieleen.

 Jos koirilla vastaavasti on hyvin pieni ikäero, on todennäköistä että ongelmia ilmenee ennemmin tai myöhemmin. Sanotaan, että ikäeroa on puolesta vuodesta yhteen vuoteen. Tällöin sinulla on murrosikäinen koira ja pentu jota pitää yhtä aikaan kouluttaa. Toinen ei osaa ja toinen uhmaa. Myöhemmin kun molemmat kasvavat ja eritoten jos ovat samaa sukupuolta, ne todennäköisesti alkavat mittelöimään voimiaan. Tämä pätee eritoten kahteen fyysisesti ja/tai psyykkisesti tasavertaiseen koiraan. Tämä voi ilmetä tappeluina, sisälle tarpeiden tekemisenä (pissasotana) tai näiden yhdistelmänä. Tietysti muitakin ilmenemismuotoja on, mutta nämä ovat yleisimmät. Jos kyseessä on kaksi urosta, voi olla hyvä antaa niiden ottaa yhteen kerran kunnolla, koska sen jälkeen asia on yleensä selvä ja molemmat kunnioittavat toisen asemaa. Jos kyseessä on kaksi narttua, ongelmat todennäköisesti alkavat kun toisella alkaa juoksu. Narttujen en antaisi tapella kertaakaan kunnolla, koska ne monesti vievät kunnon tappelun joko kuolemaan saakka tai hyvin lähellä sitä. Meillä Dii ja Jojo ovat ottaneet yhteen lukuisia kertoja, on paikkailtu sekä koiria että ihmisiä (ihmisiä, eli itseäni kun olen mennyt väliin ja itseäni on purtu). Toki jokainen saa tehdä omat päätöksensä siitä meneekö väliin vai ei ja se päätös on tehtävä koirien mukaan. Hyvin monesti kutienkin meteli on kovempaa kuin vammat.

 Jos kyseesssä on eri sukupuolia edustavat koirat, voivat nämä samat ongelmat ilmetä silti, mutta se on harvinaisempaa. Vastaavasti silloin on vuorossa sukupuoliviettiongelmat, ellei jompaa kumpaa tai molempia steriloida.

Sitten on tietysti vaihtoehtona vielä se, että on enemmän kuin kaksi koiraa ja sukupuolia sen mukaan.. Silloin sekä riemut että ongelmat suurenevat :) Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että kaksi koiraa on vaivalloisempaa kuin yksi, kolmas tuntuu myös jonkin verran, mutta neljäs ei sitten enää vaikutakkaan niin paljon. En kuitenkaan suosittelisi kahta koiraa enempää suurimmalle osalle ihmisä. Siinä on omat kiemuransa kun saa setviä sekä koirien että ihmisten välisiä suhteita. Varsinkin jos ongelma on koirien välillä, ei ihminen siihen voi kovinkaan paljoa vaikuttaa, muuta kun pitämällä johtajuuden tiukasti itsellään.

 Oletetaan kuitenkin että kyseessä on pentu jonka olet tuomassa kotiin.

Jos perheessä on jo ennestään koira/koiria, pitää vanhempi koira/ vanhemmat koirat ja pentu tietysti tutustuttaa toisilleen kun pentu tuodaan kotiin. Yleisesti tämä onnistuu parhaiten tarjoamalla pentua vanhimmalle koiralle takapuoli edellä, jotta vanhempi koira saa heti haistaa että kyseessä on pentu eikä asia jää epäselväksi. Kun vanhempi koira on saanut haistella pennun valmiiksi, sen voi laskea lattialle ja antaa sen tutustua rauhassa. Tässä neuvoisin kuitenkin pitämään vanhempaa koiraa hieman silmällä. Jos se säheltää hirmuista kyytiä, se voi olla pennulle pelottavaa, eli pysy lähettyvillä niin että pentu saa sinusta tukea ja turvaa jos sitä alkaa hirvittämään. Jos vanhepi koira on yli-innokas, voit ärähtää vanhemmalle koiralle osoittaaksesi että pentu on suojeluksessasi.

Jos omistat jo entuudestaan useamman kuin yhden koiran, anna vanhimman koiran tutustua pentuun ensin, sen jälkeen toiseksi vanhimman jne. Älä siis päästä kaikkia koiria heti pennun luo, koska se luo aikamoisen paineen pienokaiselle.

 Kun pentu sitten tottuu ympäristöön ja alkaa kokeilemaan rajojaan vanhemman/vanhempien koiran/koirien kanssa, on tärkeää antaa koirien hoitaa omat juttunsa. Yleensä vanhempi koira komentaa nuorempaa, joskus kovaäänisestikkin. Se saattaa haukata ilmaa juuri pennun kuonon vierestä, jolloin pentu saattaa pelästyä ja ulista kovaa ja pitkään, vaikkei toinen edes koskenut siihen. Tähän ei saisi puuttua! Koira tietää kyllä mitä tekee. Pahin mitä voi tehdä on, että ottaa pennun syliin, surkuttelee ja voivottelee, ns. lohduttaa kuten ihmislasta. Tämä ensinnäkin syventää pennun säikähdystä, koska vahvistat sen tunnetta siitä että nyt tapahtui jotain kamalaa. Toisekseen se on aikamoinen märkä rätti vanhemmalle koiralle päin naamaa jos menettelet näin. Se komensi ja sinä surkuttelet. Vaikka se ihmissilmään näyttäisi kuinka paljon siltä, että vanhempi "aloitti" tai "oli syypää", on aina lähdettävä olettamuksesta, että vanhempi koira on oikeassa. Miksi? Koska vanhempi koira ei komenna syyttä. Poikkeuksena "pipipäät", mutta jos omistat tällaisen koiran, tiedät sen kyllä jo entuudestaan, etkä todennäköisesti toista koiraa olisi sen kaveriksi hankkimassa.

Joskus kuitenkin käy niin, että vanhempi koira ei käyttäydykkään niin nätisti. Se saattaa rikkoa koirien omia sääntöjä ja puraista pentua, koska ei vielä miellä sitä lauman jäseneksi. Näin kävi meillä. Kun Heppu tuli meille se tutustutettiin kaikille koirillemme. Myöhemmin illalla koirat peuhasivat keskenään toisessa huoneessa kun joimme kahvia keittiössä. Näin, että Linda, vanhin koiramme ja ehdottomasti koirkemmalla pallilla koirista, nousi ylös ja halusi mennä johonkin rauhaan. Pentu kiinnostui Lindasta ja yritti seurata sitä. Linda yritti väistää, mutta lopuksi seinä tuli vastaan. Silloin Linda yllättäen puraisi Heppua niin että se sai kaksi runsaasti vuotavaa haavaa. Huuto joka lähti pennusta oli aivan mieletön ja sitä jatkui viitisen minuuttia. Syöksähdin toki paikalle katsomaan mitä kävi ja tarjoamaan tukea sekä turvaa pennulle olemalla paikalla, mutten sen enempää. Pentu tuli nojaamaan jalkojani vasten ja pysytteli siinä. Muut koirat (Dii ja Jojo) olivat tulossa pennun lähelle, mutten päästänyt niitä, vaan käskin ne pois. Hetken päästä kyykistyin pennun viereen tarkistaakseni miten oli käynyt ja huomasin että tulee verta, en vaan nähnyt mistä kun kauhistunut pentu vinkuroi koko ajan. Juttelin pennulle rauhallisesti, silitin sitä ja liikuin korostuneen rauhallisesti ja nostin sen pöydälle jossa oli pyyhe jottei tassut liukuisi. Hiljalleen pentu rauhoittui ja sain tarkistettua vammat. Lääkärissä käytiin varmuuden vuoksi, koska yksi haava oli lähellä silmää.

Tässä on esimerkki siitä, että vanhempi koira ei vielä miellä pentua omaksi laumakseen ja silloin se saattaa vahingoittaa pentua. Ei hengenvaarallisesti, mutta pahasti kutienkin, jos "sopivaan" kohtaan sattuu hampaillaan osumaan. Miksi sitten Linda hyökkäsi vaikka kyseessä on pentu? Eihän aikuiset yleensä pentujen päälle käy?!

Aivan totta, että aikuiset eivät yleensä käy pentujen kimppuun, vaan antavat niiden hyppiä nenilleen mielin määrin. Tässä tapauksessa kutienkin kyseessä on vanha ja aika terävä koira joka halusi tilanteesta (riehuvien nuorempien koirien) alta pois, mutta pentu ahdisti sen nurkkaan. Linda yritti parhaansa mukaan väistää ja varoittaa pentua, mutta viimein tuli seinä vastaan, jolloin se hyökkäsi. Pentu sai kovan säikähdyksen ja kovan opetuksen: Älä ahdistele muita. Ihmisten silmissä tämä on tietysti vanhemman koiran vika. Eihän vanhempi ja vahvempi saa käydä pienemmän ja heikomman kimppuun. Koirien silmissä vika oli kuitenkin pennun, vaikkakin ymmärtämättömyyttään toimi.

Yleensä vanhempi koira ei pure pentua, vaan haukkasee ihan pennun läheltä, niin ettei vammoja synny, mutta pentu säikähtää ja saa opetuksen. Linda kuitenkin on kärtyinen vanha-rouva, joka on vielä kipukoira (nivelrikko). Kipu on sellainen asia joka saattaa saada koiran reagoimaan täysin yliampuvasti erilaisiin ärsykkeisiin. Tämä tulisi musitaa aina!

Poikkeuksen tähän kaikkeen tekee vanhempi koira joka oikeasti ilman syytä hyökkää pennun kimppuun. Tällainen koira yleensä ottaa vauhtia jostain kauempaa, syöksyy pennun kurkkuun kiinni ja yrittää tehdä tapporavistuksia. Tällainen koira ei päästä pennusta irti vaikka se alkaisi huutamaan. Äärimmäisen huolestuttavana merkkinä on nimenomaan pidettävä sitä, ettei vanhempi koira lopeta hyökkäystään vaikka pentu huutaa ja on aivan paikallaan, eli ei enää räpiköi vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että se on täysin alistunut. Tällöin on ihmisen mentävä väliin HETI ja suojeltava pentua. Tällaisessa tapauksessa onkin sitten tenkkapoo miten edetä, enkä pysty mitään yleispätevää neuvoa tähän antamaan, koska se riippuu aina niin paljon koirasta ja tilanteesta. Ainut neuvo jonka voin antaa on, että otetaan kouluttajaan yhteyttä samantien, ettei tilanne pääse pahentumaan.

 Summa summarum: Kannattaa pitää koiria silmällä muutaman viikon ajan, kunnes mieltävät toisensa lauman jäseneksi. Kuitenkin jos jonkinlainen yhteenotto tapahtuu, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vanhempi koira ollisi päästään vialla tai agressiivinen. Etenkin jos koira näykkäisee ilmaa lähteltä pentua, näykkäisee pentua tai jopa puraisee, niin kauan kun se jää tuohon yhteebn puraisuun. Jos taas vanhempi koira ei lopeta hyökkäystään heti pennun vinkaisusta/huudosta, on ongelmia tiedossa ja silloin kannattaa kääntyä kouluttajan puoleen.

Tämän tapauksen jälkeen Heppu on kunnioittanut Lindaa hyvin nöyränä. Se ei mene Lindan tielle kun se kävelee, eikä hypi muutenkaan sen nenille. Muutaman kerran Heppu on kokeillut rajojoaan Lindan kanssa, mutta Linda ei ole enää purrut heppua, vaan näykkäissyt läheltä, niin että Heppu on säikähtänyt. Eli kun vahempi mieltää nuoremman laumansa jäseneksi, se ei myöskään vahingoita sitä, vaikka se monesti siltä kuulostaakin kun pentu alkaa rääkymään säikähdyksen jälkeen.

Vanhan ja eritoten kipeän koiran kanssa on ihmisen myös huolehdittava siitä, että vanhemmalla koiralla on mahdollisuus päästä pois pennun luota kun se saa tarpeekseen. Tällä tavoin voi helpottaa vanhusta, mutta jos ei tee asialle mitään, niin kyllä se vanhus sitten opettaa nuorempaa. Tuloksena tosin voi olla muutama haava pienemmällä...