Jalostus

Aivan ensimmäiseksi tulisi mielestäni pohtia sitä mitä jalostus on. Koirien kasvattaminen on aivan eri asia kuin koirien jalostaminen. Kasvattaminen tosin voi olla samanaikaisesti jalostamista, mutta ei aina.

Jalostaminen tarkoittaa sitä, että ottaa huomioon koko populaation (esim. yhden tietyn rodun) jalostettavan ominaisuuden keskiarvon ja pyrkii saamaan aikaan pentuja jotka ovat tätä keskiarvoa parempia. Tämä asettaa jo sinällänsä monen monta haastetta jota ovat:

Populaation koko?

Otinko tosiaan huomioon koko populaation ja selvitinkö tosiaan KOKO populaation keskiarvon? Tietyssä rodussa tämä tarkoittaisi kaikkien sen rotuisten koirien keskiarvon huomioon ottamista koko maailmasta. Usenmiten tämä on liian suuri haaste, joten turvaudutaan oman maan populaation keskiarvon selvittämiseen. Meillä Suomessa tämä onnistuu kohtalaisen helposti jos puhutaan ominaisuudesta jonka mittaustulosta tallennetaan jalostustietokantaan josta päästäänkin seruaavaan haasteeseen:

Jalostettava ominaisuus ja sen mittaustapa?

Mitä ominaisuutta haluan jalostaa? Mitä ominaisuutta voin jalostaa?

Kaikkia ominaisuukisa ei voi jalostaa kerralla ja on ominaisuuksia joihin pystyy vaikuttamaan paremmin kuin toisiin. Puhutaan periytymisasteesta joka tarkoittaa käytännössä yksinkertaistettuna sitä, kuinka vahvasti ominaisuus siirtyy geneettisesti vanhemmilta jälkeläisille. Jos jokin ominaisuus on fixoitunut koirarodussa, tarkoittaa se sitä, etät kaikki sen rodun edustajat saavat tuon tietyn ominaisuuden. Helpoin esimerkki tästä on väri. Esimerkiksi kaikki rottweilerit ovat samanvärisiä, eli siinä rodussa väri on fixoitunut geneettisesti rotuun. Silon ei myöskään puhdasrotuisia rottweilereita risteyttäessä aikaan valko-harmaata rottweileriä vaikka kuinka yrittäisi, sillä niiden geeneissä ei yksinkertaisesti ole kyseistä ominaisuutta. Tällöin voi siis väittää, että kyseistä ominaisuutta ei pysty jalostamaan kyseiseen rotuun. 

Väriin pystyy siis vaikuttamaan sen verran mitä värejä löytyy geneettisesti kyseisestä rodusta. Toisissa on kaikkia värejä, toisissa vai muutamia värejä. Toisissa roduissa tietyt värit ovat toivottuja ja toiset hylkääviä virheitä.

Tyyppi (ulkonäkö) ja luonne ovat hyvin usein suosittuja jalostuskohteita. Näiden jalostamisessa tulee useampi kysymys. Ensinnäkin on edellämainittu periytymisaste, miten helposti kyseinen ominaisuus periytyy geneettisesti. Tyypin periytymisaste on kohtalaisen korkea, sillä se on yli 0,40, eli yli 40% jälkeläisistä perii vanhempiensa ulkonäön tyypin. Luonteen periytymisaste on heikko, sillä sen periytymisaste on alle 0,10, eli alle 10% jälkeläisistä ovat luonteen puolesta vanhempiensa kaltaisia. Tämä johtuu siitä, että luonne ei ole vahvasti geneettisesti periytyvää vaan siihen vaikuttavat erittäin vahvasti ympäristötekijät. Tämäkään ei ole yksiselitteisesti totta, sillä tietyt taipumukset, kuten paukkuarkuus, ovat vahvemmin periytyviä. Mutta jos koira on iloinen, avoin ja lempeä kaikilla, ei sen jälkeläisistä välttämättä tule tällaisia, varsinkaan jos iloisuus, avoimuus ja lempeys on saatu aikaa lähinnä positiivisilla kokemuksilla. Jos kyseinen yksilö oliis kasvanut toisessa ympäristössä, siitä olisi voinut tulla päinvastainen.

Luonteen osalta päästään toiseen erittäin merkittävään kysymykseen, nimittäin siihen miten jalostettavaa ominaisuutta arvioidaan. Se mikä minun mielestäni on iloinen, avoin ja lempeä, voi toisen mielestä olla ärsyttävän vilkas, päälletunkeva ja pehmeä.Tästä syystä luonteen jalostaminen on vaikeaa, koska "hyvä luonne" on liian laaja käsite, ja siitä vallitsee liian montaa eri mielipidettä.

Luonteen osalta löytyy arviointitapoja, mutta ne vaihtelevat maasta toiseen. Suomessa meillä on käytössä luonnetesti  jota pidetään "virallisena". Toinen viime vuosina suosiota saanut on MH-luonnekuvaus, joka ei ole koemuoto, vain kuvaus. Molemmissa luonteen selvittämistavoissa on kuitenkin vaikuttavana tekijänä tuomarit ja heidän näkemys. Jos siis haluttaisiin vertailukelpoista tietoa vanhempien ja jälkeläisten luonteesta, tulisi arviointi tai koe suorittaa täsmälleen samoissa olosuhteissa, saman ikäisenä ja saman tuomarin toimesta. Käytönnössä tämä lienee lähes mahdotonta.

Jokainen siis päättää itse millaisen kokee "hyvän luonteen" ja miten sitä lähtee tavoittelemaan. Jalostuksessa on kutienkin paljon muutakin mitä voidaan jalostaa, esim. lonkkia. Jos siis jalostustavotteeksi valitaan lonkat, tulisi ensin selvittää populaation keskiarvo. Tämäkin on haaste jos huomioon otetaan koko rodun populaatio (kaikki rotunsa edustajat maailmassa) sillä lonkkien arvostelutavat vaihtelevat maittain, mutta oletetaan, että otetaan huomioon vain Suomen populaatio, esim. Tanskandogeissa. Tällöin (tätä kirjoittaessani 2012) keskiarvoksi saadaan tulos joka on C:n ja B:n väliltä.  Jos siis haluaisin jalostaa lonkkia, tulisi tavoitteenani olla, että pentujen lonkat olisivat vähintään B:t, mutta mielellään tietysti A:t, jotta ne olisivat populaation keskiarvoa paremmat. Jos siis tavoitteenani olisi lonkkien jalostus, ja saisin aikaan pentueen jonka lonkat ovat A:ta, olisin hyvällä alulla, mutta en vielä sanoisi, että olen onnistunut jalostamaan rotua... Jos vastaavasti teettämäni pentueen jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset olisivat A:ta, eli pystyttäisiin osoittamaan että sain aikaiseksi pentueen joka periyttää A-lonkkia, voisin sanoa, että olen jalostanut rotua. Mutta kuten useampaan muuhunkin ominaisuuteen, lonkkiinkin vaikuttavat monet muut asiat kuin geneettinen tausta, eli jos yllämainittu tilanne tapahtuisi, voisin yksittäisenä kasvattajana todeta, että olen onnistunut luomaan lähtökohdat sille että yksilöt periyttävät A-lonkkaa, saanut pennut myytyä koteihin jotka ovat onnistuneet ravinnon ja liikunnan puolesta tarjoamaan oikeat ympäristötekijät ja vielä kaiken lisäksi tutkituttaneet koiransa ja käyttäneet näitä jalostukseen ja onnistuneet hekin myymään pennut koteihin jotka ovat toimineet samoin..

Yhteenveto jalostuksen määritelmästä

Kuten huomaatte, jalostamisen mittaaminen on kohtalaisen vaikeaa, sillä suurin osa koirissamme jalostettavista ominaisuuksista ovat geneettisen taustan ja ympäristötekijöiden summa. Tulee siis tietää mitä haluaa jalostaa ja miten sitä voidaan mitata, jotta yleensäkkään voi alkaa JALOSTAMAAN. Jokainen kasvattaja aloittaa kasvattamisesta ja vasta myöhemmin nähdään onko hän onnistunut jalostamaan. 


Jalostuksessa käytettyjä käsitteitä

Jalostuksesta puhuttaessa käytetään PALJON erilaisia käsitteitä, jotka voivat tuntua hankalalta. Yllä niistä on mainittu jo jonkin verran. Olen koonnut tälle sivulle joitain keskeisiä käsitteitä ja pyrkinyt selittämään ne.

Jalostustietojärjestelmä

Jalostustietojärjestelmä on Kennelliiton ylläpitämä tietokanta josta selviää koirien sukutaulut sekä viralliset terveys-, näyttely- ja koetulokset. Jalostustietokanta on kaikille avoin ja sieltä voi etsiä koirien tietoja joko koiran nimellä tai rekisterinumerolla. Jalostustietojärjestelmän osoite on: jalostus.kennelliitto.fi

Jalostusindeksi, BLUP-indeksi

Jalostustietojärjestelmässä näkyy koirille jalostusindeksi. Indeksi kertoo koiran jalostuskäyttöarvon, mutta ei aukottomasti. Rodun indeksien keskiarvo on 100. Alle sadan jalostusindeksin saanut koira koira on genotyypiltään huonompi ja yli sadan jalostusindeksin saanut koira genotyypiltään parempi kuin aineistossa olevat rodun yksilöt keskimäärin. Mitä suurempi indeksi on, sitä parempi koira on genotyypiltään. Lisätietoa indeksin laskemisesta ja paikkansapitävyydestä löytyy täältä. Blup indeksin FAQ löytyy taasen täältä.

Genotyyppi

Genotyyppi on tietyn yksilön kaikkien vanhemmiltaan perimien geenimuotojen kokonaisuus, eli tavallaan sama asia kuin "perimä".

 

 

Vielä kesken..

 

 

DCM periytyvyystietoja: