Luonnetesti

Luonnetestistä ollaan montaa mieltä, sekä puolesta että vastaan. Joidenkin mielestä se on koiralle kohtuuttoman raskas, toiset taas pitävät sitä parhaana tapana arvioida koiran luonnetta.

Luonnetesti oli pitkään ainoa virallinen koe koiran luonteen arvioimiseksi. Nykyään löytyy myös toinen koe MH (Mentalbeskrivning Hund) jonka voi suorittaa.

Kennelliitto määrittelee luonnetestin seuraavasti:
"Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilantessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle."

Testiin saa osallistua mikä tahansa Suomen Kennelliiton rekisteröimä vähintään kaksivuotias, mutta alle seitsemänvuotias Kennelliiton sääntöjen mukaisesti rokotettu ja tunnistusmerkitty koira rodusta riippumatta. Kuten muissakin Kennelliiton kokeissa, atidopingsäännöt pätevät myös luonnetestissä.

Mikä testin tarkoitus on?

Monen mielestä luonnetesti on jonkinlainen kilpailu, jossa pyritään saamaan maksimipistemäärä. Testin alkuperäinen tarkoitus on kutienkin ollut arvioida palveluskoirien tarpeellisia ja toivottavia luonneominaisuuksia, joten maksimipistemäärän saanut koira ei todellakaan ole kovin mukava koti- tai seurakoira. Siksi on hyvä ymmärtää testin rakenne ja eri osa-alueiden tarkoitus.

Luonnetestissä testataan koirasta yhdeksän eri ominaisuutta: toimintakyky,terävyys, puolustushalu, taisteluhalu,hermorakenne, temperamentti, kovuus,luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus. Testi on rakennettu niin, että kaikkia ominaisuuksia testataan useammalla testin osalla, jolla varmistetaan että yhdeen testinosan saatu reaktio ei ole ainoa tilanne josta tiettyä ominaisuutta arvoidaan.

Kaikki osa-alueet pisteytetään -3:sta +3:een. Koska testi alunperin on suunniteltu palveluskoiria varten, kuvaa siis +3 eniten palveluskoiralta toivottua ominaisuutta ja vastaavasti -3 vähiten toivottua ominaisuutta palveluskoiralta. Tämä on syytä pitää mielessä kun tuloksia tulkitaan.

Edellämainitun lisäksi eri osioilla on erilaiset painokertoimet jotka vaikuttavat loppupistemäärään. Mitä suurempi kerroin, sen suurempi vaikutus on loppupisteisiin. Jos kerroin on yksi, vastaa se siis loppupisteissä sitä pistemäärää joka tuloksen kohdalla on merkitty. Jos kerroin on vastaavasti 35 ja koira sai tulokseksi +1, on kyseisen ominaisuuden loppupisteisiin vaikuttava arvo +35. Sama tietysti miinusmkerkisissä pisteissä. Täten loppupisteet voivat vaihdella -300 ja -300 välillä. Kertoimien vuoksi loppupistemäärä ei koskaan kerro koko totuutta, vaan tarvitaan jokaisen osa-alueen tulos jotta tulosta voidaan tulkita.

Tulkinnassa olisi myös hyvä ottaa huomioon testattavan koiran ikä ja käyttötarkoitus. Ei ole yhdentekevää veikö testiin koiran 2-vuotiaana vai 6-vuotiaana. 6-vuotiaalla koiralla on rutkasti enemmän elämänkokemusta ja siten se suhtautuu asioihin todennäköisesti eri tavalla kuin 2-vuotias. Samanlailla ei ole yhdentekevää viekö testiin kotikoiran vai harrastuskoiran. Esim. suojelua harrastava koira on nähnyt hyökkääviä ihmisiä monesti, ja sen reaktiota tähän hyökkäykseen on muokattu kouluttamalla, kun kotikoira yleensä ei ole eläessään nähnyt tai kokenut hyökkäystä. joten se on sille aivan uusi ja vieras tilanne.

Vaikka luonnetestin alkuperäinen tarkoitus on ollut arvioida palvelulskoirien luonteenpiireitä, on testiin menijöillä jokaisella syynsä käydä luonnetestissä: Osalla roduista testitulos vaaditaan valionarvoa varten tai JTO määrittelee suosituksen koiran luonteesta, toisille se on "kiva tietää" tai leikkimielinen koe. Osalle kasvattajista se on tapa arvioida omaa jalostustyötä ja osalle harrastajista se voi olla tapa arvioida onko koirasta tiettyyn harrastukseen taikka hyvä ohjenuora jolla viedä koiraa eteenpäin tietyn lajin piirissä.
Se voi myös olla erittäin arvokasta tietoa rotuyhdistykselle, sillä jos riittävän suuri määrä koiria on testattu, voidaan tulosten avulla arvoida onko koiran luonne säilynyt rotumääritelmän mukaisena. Mitä tarkemmin rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta, sen paremmin sitä voidaan verrata keskimääräisiin luonnetestituloksiin.

Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä näkyy jokaisen testatun koiran kokonaispistemäärät ja tätä lukua klikattaessa löytyy myös osa-alueiden  pisteet eroteltuna.


Testin kulku ja osa-alueet

Testissä on mukana kaksi
tuomaria, koira ja koiran ohjaaja. Muita ei testialueella saa testin aikana olla. Jos paikalla on henkilöitä jotka haluavat seurata testin etenemistä, heille on osoitettu paikka etäämmällä testialueesta. Paikalla ei siis ole muita koiria tai ihmisiä testin aikana jotta poistetaan niiden vaikutus testitulokseen.

Ensimmäiseksi tuomari tervehtii ohjaajaa kättelemällä tätä ja kyselemällä koirasta perustietoja, kuten ikää, elääkö koira yksin vai laumassa, onko sillä ikäviä ihmiskokemuksia jne.

Tämän jälkeen on tuomari leikittää koiraa, eli leikkii kepillä, narulla/rätillä taikka pallolla. Jos koira ei ole innostunut leikkimään tuomarin kanssa, voi omistaja yrittää leikittää koiraa.

Leikin jälkeen on vuorossa kelkka-koe. Tässä kokeessa koira ja ohjaaja seisovat paikallaan ja etäältä aletaan vetämään pitkän narun avulla kelkkaa koirakkoa kohti hieman nykivästi. Ohjaajan on koko ajan katsottava kelkkaa ja oltava kelkkaan päin kääntyneenä, riippumatta siitä mitä koira tekee. Kelkka on yleensä stiiga tai muunlainen kelkka jonka päälle on rakennettu ihmisen torsoa muistuttava otus jolla on paita/takki päällä ja hattu päässä, siis "jalaton ihminen joa liikkuu kummasti".

Kelkan ollessa koirakon kohdalla, ohjaaja seisoo hiljaa katsoen kelkkaa. Vähän ajan kuluttua tuomari pyytää omistajaa siirtymään kelkan toiselle puolelle ja sen jälkeen koskevan siihen ja juttelevan sille. Jos koira ei vielä tässä vaiheessa ole tullut kelkan luo, pyydetään omistajaa kyykistymään kelkan viereen ja ottavan hihasta kiinni. Yleensä hihaa tarjotaan koiralle haisteltavaksi tms.

Kelkan jälkeen on vuorossa "hyökkäys", jossa koirakko kävelee autoa, seinää, tms. kohti, jonka takaa toinen tuomareista tulee välillä uhkaavan, välillä pelokkaan näköisenä koirakkoa kohti. Saavuttaessaan koirakon, tuomari lopettaa uhkaamisen ja "heittää leikiksi" eli juttelee rennosti ja mukavasti koiralle ja ohjaajalle.

Seuraavana on vuorossa haalari. Tämän kokeen aikana ohjaajan pitää kävellä tietty reitti joka kulkee maassa makaavan haalarin ohi. Kun koirakko on haalarin kohdalla, se vedetään äkisti narun avulla pystyyn ja lasketaan yhtä nopeasti jälleen maahan. Samassa ohjaaja kääntyy ja kävelee takaisin tulostuunnasta. Joissakin testipaikoissa matkaa jatkevtaan vai eteenpäin jonkin matkaa. Sitten kävellään takaisin haalarin ohi, mutta tällä kertaa haalari pysyy maassa.

Haalarin jälkeen on vuorossa tynnyri. Tässä kokeessa koirakko kävelee eteenpäin ja heidän peräänsä vieritetään öljytynnyri jonka sisällä on kiviä tms. jotta se rämisee pyöriessään. Ohjaaja jatkaa kävelemistä kunnes tuomari pyytää hänet tynnyrin luokse, jolloin tarkoituksena on tutustua tuohon rämisevään esineeseen. Monesti jos koira on hieman varuillaan, tuomari pyytää ohjaajaa istahtamaan tynnyrin päälle, ikäänkuin osoittaakseen koiralle, että tämä hurja juttu on nyt "kukistettu".

Kun koira on saanut rauhassa tutustua tynnyriin, on pimeän huoneen vuoro. Kokeessa ohjaaja jättää koiran tuomarin pideltäväksi ja menee koiraa kutsuen pimeään huoneeseen. Huoneen muoto ja "sisustus" voi vaihdella koepaikan mukaan, mutta yhteistä niissä on se, että ohjaajan luo päästäkseen koiran on kuljettava sokkelon läpi. Lattialla on monenlaista pintaa (esim. mattoa, pressua, muoviliuskoja tms.) jotta paikka on hieman oudon oloinen. Tarkoituksena on, että koira etsisi omatoimisesti omistajan huoneesta, omistajan ollessa hiljaa huoneen perimmäisessä nurkassa. Ellei se lähde etsimään omistajaansa omatoimisesti, voi tuomari hieman avittaa tai pyytää omistajaa kutsumaan koiraansa. Koiran löytäessä omistajan (omatoimisesti tai avustettuna) tämä kokeen osa on ohi.

Huoneesta tultaessa koira viedään seuraavaksi "seinälle". Yleensä tämä on pienen rakennuksen seinässä oleva hyvin lyhyt naru tai ketju johon ohjaaja kytkee koiran ja poistuu näköpiiristä. Tuomari lähetstyy koiraa uhkaavana, mutta saavuttaessaan koiran, hän lopettaa uhkauksen ja juttelee koiralle ystävällisesti ja iloisesti. Tällöin myös ohjaaja kutsutaan irroittamaan koira ja siirrytään viimeiseen osioon, eli ampumakokeeseen.

Kokeessa koirakko kävelee kenttää tms. pitkin ja koirakon kavellessä ammutaan laukas. Sen jälkeen tuomari pyytää koirakkoa pysähtymään ja ammutaan toinen laukas.

Kokeiden jälkeen tuomarit menevät keskustelemaan tuloksesta ja täyttämään koepaperin. Kun he ovat päätöksensä tehneet, he tulevat ohjaajan luo kertomaan tuloksen ja selittämään/perustelemaan jokaisen osa-alueen ohjaajalle.

Seuraavassa osa-alueet ja niiden merkitys lyhyesti.

Osa-alue toimintakyky

Toimintakykyä voisi kuvata myös termillä rohkeus. Se kuvaa koiran kykyä toimia ja tehdä ratkaisuja sille vieraassa tilanteessa. Se ei tarkoita vain puolustautumista, se voi yhtä lailla olla pakenemista tilanteesta. Toimintakyvytön sen sijaan on koira joka joko jähmettyy paikalleen kykenemättä tekemään mitään, tai yrittää mitätöidä tilanteen, ikäänkuin uskottelemalla itselleen "tietä ei ole olemassa". Tätä ominaisuutta testataan kahdella eri erikoiskokeella: kelkalla ja pimeällä huoneella.

Kelkassa vedetään koiraa kohti epämääräistä ihmistä muistuttavaa hahmoa. Yleisin reaktio on, että koira pelkää lähestyvää kelkkaa ja yrittää väistää sitä. Varsinaista toimintakykyä mittaa se kuinka nopeasti koira uskaltaa
tulla tutkimaan pelottavaksi kokemaansa asiaa. Pimeässä huoneessa ohjaaja menee koiraa peräänsä huutaen pimeään tai hämärään tilaan. Koira päästetään huoneeseen ohjaajan jälkeen ja tarkoituksena on, että koiran tulisi etsiä ohjaaja pimeästä ilman apua. Etsimiseen kulunut aika ei ole testissä olennainen vaan se että koira pystyy toimimaan (etsimään, tutkimaan huonetta) koko ajan. Erikoiskokeen lisäksi toimintakykyä arvoidaan koko testin ajan.
Toimintakykyä arvostellaan seuraavalla asteikolla:  
+3 erittäin suuri
+2 suuri
+1 kohtuullinen
-1 pieni
-2 riittämätön
-3 toimintakyvytön
(kerroin 15)

Osa-alue terävyys

Terävyys kertoo koiran taipumuksesta reagoida sen havainnoimiin asioihin. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsykkeestä ja voimakkaammin se reagoi. Terävyyden ensimmäisessä erikoiskokeessa koira kiinnitetään lyhyellä narulla/ketjulla seinään tms. ja koiran ohjaaja poistuu paikalta. Ohjaajan poistuttua paikalta tuomari alkaa lähestyä sitä ensin varovaisesti ja lopulta hyvin uhkaavasti. Koiran luo tultuaan tuomari lopettaa uhkaamisen ja alkaa puhua ystävällisesti. Koiran toivotaan lopettavan kaikki pelokas tai aggressiivinen käytös ja antavan tuomarin koskea itseensä. Terävyyden toisessa erikoiskokeessa ohjaajaa uhataan koiran kanssa, jolloin arvioidaan myös puolustushalua. Erikoiskokeen lisäksi terävyyttä arvoidaan koko testin ajan.
Terävyyttä arvostellaan seuraavalla asteikolla:
+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyök-käyshalua
+2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
-1 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-2 kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
(kerroin 1)

Osa-alue puolustushalu

Puolustushalu kuvaa koiran halua puolustaa laumaansa ja osa-alueessa arvioidaan nimenomaan koiran halua, ei sen kykyä tai opittua käytöstä. Puolustustoiminnan voimakkuus (haukkuminen, muriseminen yms.) ei myöskään vaikuta arvosanaan vaan tärkeämpää on koiran asema ohjaajaan ja hyökkääjään nähden. Ohjaajan ja hyökkääjän väliin asettuva rauhallinenkin koira saa suuremmat pisteet kuin ohjaajan takana raivoava koira. Puolustushalua testataan hyökkäyskokeen avulla (kuvailtu edellä).
Puolustushalua arvostellaan seuraavalla asteikolla:
+3 kohtuullinen, hillitty
+2 suuri, hillitty
+1 pieni
-1 haluton
-2 erittäin suuri
-3 hillitsemätön
(kerroin 1)

Osa-alue taisteluhalu

Taisteluhalu tarkoittaa koiran halua tehdä töitä saavuttaakseen haluamansa. Ominaisuutta mitataan koko testin ajan, mutta erikoiskoe tehdään leikkimällä koiran kanssa. Tuomari leikkii koiran kanssa kepillä, narulla, rätillä tms. Kun koira innostuu leikkimään, leikki lopetetaan kesken ja katsotaan yrittääkö koira jatkaa sitä oma-aloitteisesti. Kaikki koirat eivät tietenkään innostu leikkimään varsinkaan vieraan kanssa ja silloin koiraa voi leikittää koiran ohjaaja, mutta jos koira ei leiki ollenkaan, taisteluhalu käy ilmi muissakin osioissa, joten pelkkä leikkiminen ei ratkaise arvosanaa. Taisteluhalu voi ilmetä vaikkapa kelkka kokeessa jossa koira tavallaan taistelee itsensä kanssa, eli vaikka se pelkää se haluaa mennä tutustumaan kelkkaan.
Taisteluhalua arvostellaan seuraavalla asteikolla:  
+3 suuri
+2 kohtuullinen
+1 erittäin suuri
-1 pieni
-2 riittämätön
-3 haluton
(kerroin 10)

Osa-alue hermorakenne

Hermorakenteella mitataan koiran paineensietokykyä. Vahvan hermorakenteen omaava koira kestää enemmän ja useammin toistuvia ikäviä, pelottavia ja paineistavia tapahtumia ilman että ne vaikuttavat siihen. Täten hermorakenne on yksi suurimpia koiran arkielämään vaikuttavista asioita, eikä sitä pysty parantamaan kouluttamalla tms. Heikko tai vahvahermoisuus on synnynnäinen ominaisuus, eikä koiraa siis voi esimerkiksi pentuajan sosiaalistamisella saada hermoiltaan vahvemmaksi. Hermorakennetta tarkkaillaan koko kokeen ajan, eli erillistä erikoiskoetta tälle ei ole. Parhaimmillaan koira kohtaa järkkymättä kaikki testin tilanteet.
Hermorakennetta arvostellaan seuraavalla asteikolla:
+3 tasapainoinen ja varma
+2 tasapainoinen
+1 hieman rauhaton
-1 vähän hermostunut
-2 hermostunut
-3 erittäin hermostunut
(kerroin 35)

Osa-Alue temperamentti

Temperamentti tarkoittaa koiran kykyä ja taipumusta havainnoida ympäristöänsä. Temperamentti ei tarkoita ainoastaan reaktion nopeutta, vaan nimenomaan ympäristössä "tärkeiden" tapahtuvien asioiden huomaamista. Jos temperamenttia on liikaa, havaintoja on niin paljon, että se häiritsee koiran keskittymistä, eli se ei tavallaan malta keskittyä käsillä olevaan asiaan. Temperamentin erikoiskoe on rämisevä tynnyri joka vieritetään koirakon perään niiden kävellessä ohi, mutta ominaisuutta arvioidaan läpi koko luonnetestin.
Temperamenttia arvostellaan seuraavalla asteikolla:
+3 vilkas
+2 kohtuullisen vilkas
+1 erittäin vilkas
-1 häiritsevän vilkas
-2 välinpitämätön
-3 apaattinen
(kerroin 15)

Osa-alue kovuus

Kovuus kuvaa koiran taipumusta muistaa varsinkin epämiellyttäviä asioita. Kova koira tarvitsee oppiakseen useampia toistoja kuin pehmeä koira, mutta toisaalta pehmeä koira oppii ikävätkin asiat nopeasti. Arkielämässä tämä tarkoittaa sitä, että kova koira voi säikähtää jotakin aika kovasti, mutta se ei jää sen mieleen, kun vastaavasti pehmeä koira saattaa säikähtää jotakin vain vähän ja pelätä kyseistä asiaa/tilannetta loppuelämänsä. Pehmeän koiran käytökseen ympäristö siis vaikuttaa enemmän kuin kovan koiran. Luonnetestissä kovuutta tarkkaillaan koko testin ajan, mutta sen erikoiskoe on haalari (kuvailtu edellä). Pehmeä koira ei haluaisi palata takaisin haalarin luo, kova taas ei välitä enää äsken tapahtuneesta mitään.
Kovuutta arvostellaan seuraavalla asteikolla:
+3 kohtuullisen kova
+2 kova
+1 hieman pehmeä
-1erittäin kova
-2 pehmeä
-3 erittäin pehmeä
(kerroin 8)

Osa-alue luoksepäästävyys

Luoksepäästävyys mittaa koiran suhtautumista vieraaseen, ystävälliseen ihmiseen. Ihanteellista olisi, että koira päästää ystävällisesti lähestyvän ihmisen lähelleen ja antaa koskea itseään, mutta ei mielistele tätä.
Luoksepäästävyyttä arvostellaan seuraavalla asteikolla
+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+2 luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
+1 mielistelevä
-1 selvästi pidättyväinen
-2 hyökkäävä
-3 salakavala
(kerroin 15)

Osa-alue laukauspelottomuus


Laukauspelottomuus testataan ampumakokeella. Koiran pitäisi pystyä säilyttämään toimintaky laukauksista huolimatta, eikä reagoida laukaksiin sen ihmeemmin. Tämä arvostelu ei vaikuta loppupistemäärään ja arvostellaan seuraavalla asteikolla:
Arvostelu
+++ laukausvarma
++ laukauskokematon
+ paukkuärtyisä
- laukausaltis
- - laukausarka